Blogi

Kirjoittaja:

Toimituspäällikkö Jouko Kokkonen, Liikunta & Tiede

Julkaistu:

16.06.2020

Jaa:

Tarastin ehdottama huippu-urheilumomentti vääntäisi liikuntakulttuuria uuteen asentoon

Tarastin ehdottama huippu-urheilumomentti vääntäisi liikuntakulttuuria uuteen asentoon
Kuva: Ilkka Pekkala; Pituushypyn miesten uuden Suomen ennätyksen 827 Leppävaarassa 11.6.2020 hypännyt Kristian Pulli.

Lauri Tarasti luovutti viime viikolla opetus- ja kulttuuriministerille laatimansa selvityksen erillisen huippu-urheilulain tarpeellisuudesta. Lopputulos ei ollut yllätys: lakia ei tarvita. Mutta mikä merkitys olisi Tarastin liikuntalakiin ehdottamalla huippu-urheilun asemaa määrittävällä momentilla?

Selvityksen julkistamisen jälkeen eniten on ollut esillä Tarasti heittämä ajatus sallitun kemiallisen ja lääketieteellisen valmennuksen vahvistamisesta. Se ei ole saanut myötämieltä osakseen. Tarastin tärkein ehdotus liikuntalain täydentämisestä huippu-urheilumomentilla on sen sijaan jäänyt vähemmälle huomiolle. Hänen liikuntalain 14 pykälään lisättäväksi tarjoamansa momentti kuuluisi seuraavasti:

”Huippu-urheilun edistämisessä keskeisiä tavoitteita ovat

1. kehittää valmennuksen ja valmentajien tietoa ja taitoa, 2. vaikuttaa eettisesti hyväksyttävällä tavalla valmennuksen teknologisiin, fysiologisiin ja lääketieteellisen keinoihin sekä valmennuksen asiantuntijapalveluihin, 3. edistää nuorten urheilijoiden mahdollisuuksia huippu-urheiluun, 4. turvata huippu-urheilijoiden talous valmentautumiseen sekä 5. tukea huippu-urheilutapahtumien järjestämistä.

Suomen Olympiakomitean tehtävänä on tukea näiden tavoitteiden toteuttamista.”

Lisäksi Tarasti ehdottaa, että valtionavustukset urheiluakatemioille ja valmennuskeskuksille siirretään Olympiakomitean päätettäviksi. Hänen mukaansa tämä olisi mahdollista nykyisen lainsäädännön puitteissa.

Olympiakomitean johto on ollut selvitykseen tyytyväinen. Ensisilmäyksellä kyse on nykytilanteen selkeyttämisestä ja Olympiakomitean aseman tunnustamisesta. Vuonna 2015 voimaantulleessa liikuntalaissa huippu-urheilu mainitaan omana osa-alueenaan, mutta sen vastuutahoa ei ole laissa määritelty. Olympiakomitean sisällä muutos korostaisi huippu-urheilun asemaa. Sen huippu-urheiluyksikkö saisi lisää muskeleita. Lisäksi komiteasta tulisi rahanjakajana uudenlainen vallankäyttäjä.

Huippu-urheilumomentti vääntäisi väistämättä liikuntakulttuuria ja -politiikkaa uuteen asentoon. Vika ei ole liikunnan ja urheilun kattojärjestöksi monien vaiheiden jälkeen päätyneen olympiakomitean, vaan ongelmana on koko liikuntakulttuurin mahduttaminen sen katon alle. Seinät ovat niin leveällä, että katto ei meinaa pysyä päällä. Komitea joutuu koko ajan tasapainoilemaan erilaisten toiveiden välillä. Harrastus- ja terveysliikuntaväen mielestä komitea on kuitenkin pitänyt enemmän kilpa- ja huippu-urheilun puolia kuin edistänyt laajempaa liikkumista.

Tarasti ottaa selvityksessään kantaa myös huippu-urheilun rahoitukseen, johon olisi hänen mukaansa suunnattava varoja rahapeliyhtiöiden tuoton lisäksi budjetista. Liikuntalain rahoituspykälä (16 §) olisi siksi muutettava muotoon ” valtionavustukset suoritetaan rahapeliyhtiön tuotoista ja muista valtion talousarvioon otettavista määrärahoista”. Veikkauksen nykytilanteessa esitys on looginen. Tuotot olivat laskussa jo ennen koronaepidemiaa ja ovat sen aikana romahtaneet. Tarasti rajaa toimeksiantonsa pohjalta muutosehdotuksen koskemaan huippu-urheilua, mutta sama liike on tarpeen koko liikuntakulttuurissa, mikäli sen valtionrahoitus halutaan säilyttää likikään nykyisellä tasolla. Pikalääkkeenä selvitysmies esittää liikuntabudjetin sisällä varojen siirtämistä urheilupaikkarakentamisesta ”urheilun, myös huippu-urheilun toimintaan koronaviruksen vaikutusten lieventämiseksi”.

Eri asia on, riittääkö liikuntalain rahoituspykälän muuttaminen, vai onko edessä perusteellisempi rahapelipolitiikan muutos, josta mm. LIKESin Jarmo Mäkinen kirjoittanut. Selvitysmiehen ei ollut tarpeen ottaa kantaa arpajaislain uudistamiseen. Selvää kuitenkin on, että lain muutostyö ei ole korona-aikana helpottunut. Veikkaus avaa vähitellen peliautomaattejaan, mutta ”mummorullien” käynnistyminen nostattaa todennäköisesti vastalausemyrskyn. Yleinen mielipide on kallistumassa merkittävän osan Veikkauksen tuotosta tuovien peliautomaattien sulkemisen tai ainakin erittäin tuntuvan vähentämisen kannalle.

Urheilijoiden sosiaalista ja taloudellista asemaa koskevat kysymykset eivät kuuluneet Tarastin saamaan toimeksiantoon. Hän esittää kuitenkin, että ”liikuntapolitiikan koordinaatioelin ottaisi käsiteltäväkseen huippu- urheilijoiden ja huippu-urheilun nykyiset eri hallinnonaloja koskevat ongelmat ja sopisi, miten niiden selvittämisessä edetään”. Koordinaatioelimen tarvetta on perusteltu toisista lähtökohdista, minkä Tarastikin myöntää. Sen on nähty olevan nimenomaan väestötason liikkumisen ongelmakohtien selvittäjä. edistäjä. Tarastin mukaan huippu-urheilu mahtuu kuitenkin koordinaatioelimen toimeksiantoon.

Liikkumisen vinkkelistä tilanne herättää hämmennystä myös siksi, että hallitusohjelmassa luetellut panostukset ovat vaaravyöhykkeessä tulevissa budjeteista. Toisaalta liikkumisen edistämiseen on löytynyt varoja koronaelvytyksen siivellä, kun kansallispuistojen korjaustarpeisiin osoitetaan lähivuosina kymmeniä miljoonia euroja.

Huippu-urheilun näkökulmasta Tarasti selvitys on hyvä paperi, jonka avaussyötöt sopivat hyvin sen pelikirjaan. Eri asia on epävarmoina aikoina, miten ja milloin ne toteutuvat.

Blogitekstin kirjoittaja:
Jouko Kokkonen

toimituspäällikkö,
Liikunta & Tiede