Öljykriisi johti hetkelliseen energiansäästöön liikuntapaikoilla
Suomessa säästettiin 50 vuotta sitten energiaa öljykriisin pakottamana. Energian kallistuminen näytti muovaavan myös liikuntalajien ja -rakentamisen tulevaisuutta. Alkusäikähdyksen jälkeen meno jatkui kuitenkin lähes ennallaan.
Kriisin syynä oli arabivaltioiden länsimaita vastaan aloittama öljysaarto. Saarron seurauksena raakaöljyn hinta viisinkertaistui vuoden 1973 loppuun mennessä. Syynä oli Jom Kippur -sota, joka alkoi Egyptin ja Syyrian hyökättyä Israeliin. Arabimaat yrittivät painostaa Yhdysvallat ja sen liittolaiset lopettamaan tukensa Israelille.
Öljykriisi johti polttoainesäännöstelyyn ja energiansäästöön. Suomen öljyntuonti oli sinänsä turvattu, sillä noin kaksi kolmannesta raakaöljystä tuli Neuvostoliitosta. Sopimukset olivat pitkäaikaisia. Öljyn hinta tietysti nousi, mutta akuutti ongelma ratkesi lisäämällä vientiä itään.
Joulukuussa 1973 Suomessa tulivat voimaan tiukat energiansäästömääräykset, jotka olivat voimassa toukokuun loppuun saakka. Asuin- ja toimistohuoneiden ylin sallittu lämpötila oli 20 astetta. Pysyväksi jäi yleinen 80 kilometrin nopeusrajoitus.
Lämmitetyn veden käyttö uima-altaissa kiellettiin lukuun ottamatta uimahalleja. Harrasteilmailu ja moottoriurheilukilpailut joutuivat pakkotauolle.
Ulkoliikunta näytti vahvistuvan
Öljykriisillä näytti olevan myös pitempiä vaikutuksia liikuntaan ja urheiluun. Liikuntatieteellisen Seuran kuukausikokouksen aiheena oli 6. helmikuuta 1974 ”Energiapula ja liikunta”. Yli-insinööri Esko Paalanen opetusministeriöstä näki yhtenä ratkaisuna ”luonnon hyväksikäyttöä suosivat liikuntamuodot”, joista olivat esimerkkinä ladut ja kuntoradat. Suuria sisätiloja ja korkeita lämpötiloja vaativista, yksilöurheilua palvelevista laitoksista oli tullut ylläpitokustannuksiltaan huomattavan kalliita.
”Tämä tietää sitä, että tuhlaavat ”kuplat” putoavat kuvasta ja myös uimahallien viihtyvyyden perusteella puollettua suurta ikkunaseinää joudutaan supistamaan uimahalleissa.”
Paalasen mielestä oli pohdittava myös, olisiko mahdollista laskea uimahallien sisälämpötilaa. Hänen mukaansa hallilämpötila oli noussut miellettävyyssyistä liian korkeaksi.
Apulaisprofessori Pauli Vuolle arvioi liikuntapaikkojen rakentamisen hidastuvan ja suunnitelmia oli muutettava energian säästämiseksi. Ihmisiä olisi motivoitava kävelemään ja pyöräilemään terveysperusteiden lisäksi säästösyillä. Hän arveli etenkin moottoriurheilun joutuvan aikaisempaa ahtaammalle.
”Lienee kuitenkin niin, että esim. moottoriurheilun perimmäisiä kysymyksiä on viimeistään tässä tilanteessa ryhdyttävä pohtimaan perusteellisesti.”
Miten sitten kävikään?
Liikuntapaikkojen lämmityskustannukset olivat nousseet yli-insinööri Paalasen mukaan 2,5-kertaiseksi. Lyhyellä tähtäimellä tämä tuntui suurelta, mutta Paalanen arvioi ihmisten ja yhteiskunnan tottuvan kohonneisiin kustannuksiin. Siten myös liikuntapaikkarakentamisen saattoi ennakoida jatkuvan väliaikaisen notkahduksen jälkeen.
”On kuitenkin todettava, että pitemmällä tähtäyksellä totumme tiettyyn kustannustasoon ja energiakriisin vaikutus urheilulaitosten rakennustendenssiin on vain väliaikainen, jos sitäkään.”
Paalanen osui ennustuksessaan oikeaan. Liikuntapaikkarakentaminen elpyi nopeasti, kun öljykriisi hellitti. Liikuntarakentamista vauhdittivat loton lihavoittamat veikkaustuotot. Paalasen moittimille kuplahalleille ei valtiontukea kuitenkaan irronnut. Hän varmisti opetusministeriön liikuntapaikkarakentamisen pääasiantuntijana osaltaan, ettei valtio avustanut ”rättihallien” rakentamista.
Moottoriurheilukilpailut jatkuivat kiellon päätyttyä ja eri moottorilajien suosio kasvoi nopeasti Suomessa, joka myös autoistui kovaa kyytiä. Autokannan kasvua nopeutti osaltaan suurten ikäluokkien siirtyminen työelämään.
Rakentamisessa energiansäästöön pyrittiin eristystä lisäämällä ja lämpöhukan vähentämiseen tähdänneillä ratkaisuilla. Säästökeinona käytetty ilmanvaihdon vähentäminen alkoi aiheuttaa myös liikuntasaleissa ja etenkin uimahalleissa ongelmia, jotka tulivat ilmi vähitellen. Kylmissä jäähalleissa vaivasi kosteuden tiivistyminen rakenteisiin.
Uimahallien sisälämpötilaa nostettiin 1980-luvulla, kun kylpylöitä alkoi nousta kilpailemaan asiakkaista. Kokonaisuudessaan energiansäästö jäi pitkään puheiden asteelle. Sitä ei otettu rakennusten suunnittelussa huomioon. Tavoitteena oli 1980-luvulla uimahallien peruskorjauksissa, ettei energialasku ainakaan kasvaisi.
Toinen öljykriisi säikäytti vähemmän
Raakaöljyn hinta nousi rajusti Iranin islamilaisen vallankumouksen laukaiseman toisen öljykriisin aikana vuosina 1979–80. Samanlaista sokkivaikutusta kuin syksyllä 1973 ei kuitenkaan koettu. Moottoriurheilu piti pintansa 1980-luvun alussa ja sen suosion nousu jatkui. Suomalaiskuljettajat menestyivät MM-ralleissa ja Keke Rosberg voitti ensimmäisenä suomalaisena formulaykkösten maailmanmestaruuden.
Toisen öljykriisin vaikutuksia lievensi maailmanlaajuisesti uusien öljyesiintymien käyttöönotto mm. Pohjanmerellä ja Alaskan rannikkovesillä. Vielä ei puhuttu kasvihuoneilmiöstä tai otsonikadosta. Ne nousivat yleiseen tietoisuuteen 1980-luvun puolivälistä lähtien.
Suomessa 1980-luvusta tuli nopean taloudellisen kasvun vuosikymmen. Jäähalleja, liikuntasaleja, tekojääratoja ja uimahalleja valmistui nopealla tahdilla eri puolille maata. Hiihtokeskukset laajentuivat vauhdilla ja uusia avattiin. Golfkenttien rakentamistahti oli ripeä etenkin 1980-luvun lopulla. Käyttökustannukset otettiin toki huomioon suunnitelmissa, mutta energiansäästö ei ollut päällimmäisenä mielessä, kun liikuntarakentamisessa oli vauhti päällä.
Jouko Kokkonen