Monisärmäinen Tahko

Pihkala on oikeastaan ainoa 1800-luvulla syntynyt liikuntavaikuttajia, jonka tietää joku muukin kuin kourallinen urheiluhistorian harrastajia. Ansio kuuluu pitkälti Tahko Pihkala -seuralle. Vuoden 2022 mittaan seura toteutti Pihkalan maineenpalautusoperaation, joka koostui Kalle Virtapohjan kirjoittamasta Koko kansan Tahko -teoksesta ja innovaatioseminaarien sarjasta. Toiminta näytti sivusta seurattuna perinteiseltä suurmieskuvan muovaamiselta.

Maineenpalautukseen ei edes ollut tarvetta. Jo Pihkalan elinaikana julkinen valta kunnioitti hänen elämäntyötään monin tavoin. Pihkala sai sekä Suomen urheilun suuren ansioristin että professorin arvonimen vuonna 1948, jolloin hän täytti 60 vuotta.

Liikuntatieteen kunniatohtori Pihkalasta tuli vuonna 1969 yhtä aikaa tasavallan presidentti Urho Kekkosen kanssa. Jyväskylän yliopiston ensimmäisessä promootiossa airuena toimineen Erkki Fredrikssonin mukaan miesten kohtaaminen oli jäinen. Pihkala teki käytöksellään selväksi, ettei hän arvostanut Kekkosta lainkaan. Presidentin oli tarkoitus kätellä tullessaan promovoitavat kunniatohtorit, mutta Pihkala meni piiloon vaatekaappiin, josta hän tuli ulos Kekkosen saavuttua. Tahkokin alkoi kätellä riviin asettuneita promovoitavia. Kekkonen ja Pihkala eivät paiskanneet kättä toisilleen. Herrat kyräilivät toisiaan koko promootion ajan.

Pihkalan kunniaksi on pystytetty myös kolme patsasta. Satavuotismuiston kunniaksi paljastettu Nina Sailon veistämä patsas sijaitsee Olympiastadion vieressä. Samainen Tahko-hahmo suunnistaa myös Vierumäellä. Pihtiputaan kunnanviraston edessä seisoo Esko Kanasen näköispatsas. Urheilumuseosta löytyy Alpo Sailon veistämä Pihkalan pää. Hänen kunniakseen nimettiin myös Tahkonkuja Olympiastadionin kupeeseen vuonna 1988. Ja postimerkkiinkin Pihkala pääsi samana vuonna. Suomen urheilun kunniagalleriaan Pihkala nimettiin Urheilugaalassa 2010.

Pihkala riitaveli Kekkonen häviää Pihkalalle näköispatsaiden määrässä. Täysmittainen, Matti Peltokankaan toteuttama patsas löytyy Raahesta. Kostamuksessa Kekkonen istuu Andrei Kovaltšukin johdolla toteutettuun monumenttiin ikuistettuna Aleksi Kosyginin seurassa. Pielavedellä on Laila Pullisen veistämä Kekkosen rintakuva kunnantalon puistossa. Rintakuvat ovat esillä Presidentinlinnassa ja Eduskuntatalossa. Tunnetuimmat Kekkosen muistomerkit ovat Pekka Kauhasen Suuri aika Kajaanissa ja Pekka Jylhän Lähde.

Ei ihan koko kansan Tahko

Pihkalan sanotaan olleen koko kansan Tahko, mitä hän ei kuitenkaan ollut. Työväenliike suhtautui häneen torjuvasti. Vuoden 1918 varjo jäi vasemmalta katsottuna pysyvästi Pihkalan ylle. Hänen toimistaan sisällissodan aikana ei ole täyttä selvyyttä, mutta jo kuuluminen Hans Kalmin pahamaineiseen pataljoonaan oli raskauttavaa työväenliikkeen näkökulmasta. Intomielinen suojeluskuntalaisuus kasvatti vieroksuntaa 1920- ja 1930-luvuilla.

Pihkala oli ja on erityisesti keskiluokan liikuntaan innostaja. Hänen liikuntakäsityksensä perustui pitkälti yksilön toimintaan ja vastuuseen. Tämä oli luontevaa individualistiselle ajattelijalle, joka eli omassa urheilu-uskossaan, kuten Harri Salimäki on väitöskirjassaan osoittanut. Hän myös toteutti uskoaan elämänsä loppuun saakka.

Yhteiskunnan rakenteiden vaikutusta liikuntaan ja urheiluun Pihkala ei juurikaan käsitellyt. Toki hänen ajattelustaan löytyy yhteiskunnallinen kytkentä maanpuolustuksen kautta. Kansalaiskasvatuksessa liikunta itsessään oli väline, jonka käyttökelpoisuutta eri tilanteissa Pihkala ei kuitenkaan erityisen syvällisesti pohtinut. Liikunnalla ja urheilu olivat Pihkalan ajattelussa keinoja kasvattaa itsekuria, jonka vahvistuminen koitui myös yhteiskunnan hyväksi. Tahkon maailmansotien välillä tekemä ja sittemmin useasti toistama havainto liikkumisen vähentymisestä oli osuva.

Vähättelemättä yhtään Pihkalan merkitystä liikuntakeskustelun herättelijänä voi sanoa, ettei hänelläkään ollut tarjota mullistavaa keinoa kehityksen kääntämiseksi. Pihkala tarjosi lääkkeeksi liikuntaa ja liikkumista, jotta uhkaava kansanterveyden romahdus voitaisiin välttää. Hän kiinnitti huomiota myös rempallaan olevaan ravitsemukseen. Samat teemat ovat kieltämättä pinnalla 2020-luvulla. Yksilökeskeiseen aikaan Pihkalan urheilu-uskon henkilökohtaista uskonratkaisua vaativa ajattelu sopii periaatteessa hyvin.

Tahkoon on turvallista vedota, jos juhlapuheeseen ei tunnu muuten löytyvän muuta pohjaa. Eikä siinä mitään. En kuitenkaan usko 2020-luvun liikuntakulttuurin ja vähäisen liikkumisen ongelmien ratkaisun löytyvän Tahkon tarjoamista keinoista. Muillakin yhteiskuntaelämän alueilla menneiden vuosikymmenten toimijoita toki arvostetaan, mutta heihin tukeudutaan perin harvoin. Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikka (1961) oli aikoinaan uraauurtava teos, mutta yhteiskunnan kehitys muutti sen sisällön nopeasti vanhentuneeksi.

Ideanikkarista löytyy tutkittavaa

Pihkala on ennen kaikkea ideoija ja innostaja. Hänen kiteyttämänsä käsite ponnistamisen ilosta tiivistää hyvin kantavimman liikuntamotivaation ytimen. Liikkujan ponnistuksesta saama nautinto luo hyvän pohjan kestävälle harrastukselle.

Hiihtoa Pihkala vei voimallisesti uusille urille ja pani alulle Salpausselän kilpailut. Hänen ideansa oli myös 1930-luvulla toteutunut hiihtoloma. Pesäpallon pääkehittäjänä Pihkala saavutti pysyvän paikan suomalaisen liikuntakulttuurin historiassa. Hän osasi yhdistää suomalaiset lyöntipelin baseballiin, jota hän oli nähnyt pelattavan ensimmäisen kerran vuonna 1907 Bostonissa. Pihkala rakensi tietoisesti kansallispeliä ja onnistui tavoitteessaan porvarillisen urheiluliikkeen, koululaitoksen ja suojeluskuntien tuella. Pelistä tuli niin hyvä, että Työväen Urheiluliitonkin oli otettava se ohjelmaansa.

Pihkala on kuin pitkäaikainen kiistakumppaninsa Kekkonen. Hänestä riittää tarinoita ja tutkittavaa. Kekkosen tähti on viime aikoina laskenut, Pihkalan tähti on pysynyt horisontin yläpuolella ja jopa noussut. Kiinnostavaa tutkittavaa löytyisi Tahkon suhteesta yhteiskuntaan ja sen muutokseen.

Miten vahvana Tahkon muisto elää 150-vuotisjuhlavuonna ensi vuosikymmenen lopulla? Monet edelleen vaikuttavat Pihkala-aktiivit ovat saaneet johdantokurssinsa Tahkolta itseltään tai hänen opetuslapsiltaan. Tämä polvi on väkisinkin väistymässä. On kiinnostavaa nähdä, siirtyykö tahkolainen kapula nuoremmille viestinviejille.

Itselleni Tahko on merkittävä liikuntakulttuurin vaikuttaja, jonka ajattelu oli aikaansa sidottua, eikä sellaisenaan siirrettävissä tähän päivään.

Jouko Kokkonen

Lähteet

Kokkonen, J. 2018. Pihtiputaan idealingon sinkoamia – pesäpallo, Suomen Latu, Suomen Urheiluopisto ja LTS. Blogiteksti LTS:n verkkosivuilla. Linkki blogitekstiin.

Yle 1979. Tahko Pihkalan ajatuksia liikunnan merkityksestä. Yle Areena. Linkki videoon.