Blogi

Kirjoittaja:

Jouko Kokkonen, toimituspäällikkö, Liikunta & Tiede -lehti

Julkaistu:

18.09.2020

Blogiteksti on julkaistu alunperin Helsingin Uutisissa 15.9.2020.

Jaa:

Liikuttavimmat paikat löytyvät läheltä

Liikuttavimmat paikat löytyvät läheltä
Kuva: Antero Aaltonen

Ylös, ulos ja lenkille. Tai salille ja uimaan. Niinkö yksinkertaista liikunnan lisääminen on? Ei, vaan liikunnan kokonaismäärään vaikuttavat eniten koti ja lähiympäristö. Väestötasolla tärkeimmät askeleet kertyvät huomaamatta ja puolivahingossa.

Helsingin kaupungin kunnianhimoinen liikkumisohjelma korostaa nimenomaan arjen ja lähiympäristön merkitystä fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärän kerryttäjänä. Itä-Helsingin paljon parjatut lähiöt ovat monessa mielessä erinomaisia liikkumisympäristöjä. Kevyen liikenteen raitit johtavat ostareille ja talojen väliin jää tilaa liikkua. Kontulassa tai Myllypurossa on runsaasti metsiköitä ja väljyyttä leikkiä tai liikuskella rauhallisesti.

Lähiympäristön merkitys korostuu ihmisen elämänkaaren molemmissa päissä. Päiväkoti- ja alakouluikäisille lapsilla pienikin metsikkö on suuri seikkailualue. Jokainen meistä muistaa lapsuudestaan ison kiven tai kallion, joka aikuisena näyttääkin pikkuruiselta.

Pientenkin metsiköiden luonto on yllättävän monipuolista. Kahdeksasluokkalaiset kaksospoikani löysivät suurimman osan digikasvionsa lajeista kerrostalomme takaa reilun puolen hehtaarin metsästä. Itse olisin saanut helposti poiminut muutaman litran puolukoita, mutta naapuri ehti ensin ja korjasi talteen kotinurkkien superruuan.

Elämänkulun loppuvuosina toimintasäde pienenee ja lähiympäristön merkitys korostuu. Ylimääräinen porras tai raskas ovi voivat teljetä rollaattorin kanssa liikkuvan sisätiloihin. Metsään ei enää välttämättä ole menemistä, mutta metsän laitaan pääsykin virkistää.  

Kaupunkirakenne tiivistyy, jolloin alkuperäiset viherympäristöt vähenevät ja rakennetut viheralueet lisääntyvät. Paineet täydennysrakentamiseen ovat kovat, mikä lisää kiusausta napsaista ”tuottamatonta pöheikköä” mukamas ”parempaan käyttöön”. 

Liikkumisen kannalta kyse on joskus myös nollasummapelistä – kadonnut liike korvautuu toisenlaisella. Uudet asuintalot voivat esimerkiksi tukea jalkaisin tai pyöräillen saavutettavia lähipalveluita. Tämä ei muuta sitä, että kaadetun metsikön paikalle rakennettavat talot ja parkkipaikat muokkaavat liikkumisen tiloja, vaikka ne olisivat liikuntatiloja. 

Jouko Kokkonen
toimituspäällikkö
Liikunta & Tiede

Blogiteksti on julkaistu alun perin Helsingin Uutisissa 15.9.2020.