Liikuntavalistuksessa soivat joutsenlaulun sävelet

Liikkumiseen tsempataan samoilla ydinviesteillä – liikunta on jopa liikuttavan ihanaa ja edistää tietenkin terveyttä. Liikuntavalistuksen yltiöpositiivinen ja rationaalinen viesti ei kuitenkaan saavuta ja kiinnosta pääkohderyhmäänsä eli vähän liikkuvia.

Väestön liikunnan lisääminen kaikissa ikäryhmissä on valtionhallinnon liikuntapolitiikan tärkeimpiä tavoitteita. Päämäärän saavuttamisessa on kamppailtu jo vuosikymmeniä saman paradoksin kanssa: vaikka liikunnan tärkeys tiedetään ja ennen kaikkea tiedostetaan, itseä ei silti saada liikkeelle. Suomalaisista aikuisista vain viidesosa liikkuu terveytensä kannalta riittävästi (Husu ym. 2018). Samaan aikaan tutkittua tietoa liikunnan positiivisista terveysvaikutuksista on saatavilla enemmän kuin koskaan. Miksei tietoisuus liikunnan hyödyistä vaikuta riittävästi ihmisten käytännön toimintaan?

Liikkumisen perinteiset argumentointitavat eivät saa vastakaikua vähän liikkuvien kokemusmaailmassa. Yhtenä ongelmana on liikkumisen yliromantisointi ja esittäminen yltiöpositiivisena. Liikunnan edistämiskampanjoita tutkineen Maria Rantalan (2019) mukaan suomalaisissa liikuntakampanjajulisteissa liikuntaa harrastetaan luonnossa, iloisina ja aina hyvällä säällä. Liikuntaa ei harrasteta tylsissä sisätiloissa tai ulkona räntäsateessa. Fyysinen passiivisuus ja sen tuomat riskit sen sijaan esitetään julisteissa onnellisuuden ja iloisuuden esteinä. Liikkumattomat ihmiset kuvataan kampanjoissa surullisina, apaattisina ja heidät sijoitetaan usein mustavalkoiseen värimaailmaan.

Tällaiset yksipuoliset mielikuvat liikkumisesta saattavat jopa aiheuttaa vastarintaa ärsyttävyydessään. Tosielämässä liikkuminen ei ole kenenkään mielestä aina kivaa.

Liikutettavasta liikkujaksi

Toinen keskeinen liikkumiseen kannustava argumentti perustuu ihmiseen rationaalisena ajattelijana. Kati Kauravaara (2013) tutki ammattikoulussa opiskelevia vähän liikkuvia nuoria miehiä ja pyrki selvittämään heidän suhdettaan liikuntaan. Tutkimuksen mukaan vähäinen liikunta näyttäytyi tutkittavien näkökulmasta mielekkäänä ja luonnollisena valintana ja tapana elää. Vähäinen liikunta merkitsi vapautta muiden asettamista velvoitteista, kiireettömyyttä ja mahdollisimman vähällä pääsemistä – eli nuorten miesten ”elämän suoloja”. Siis kaikkea muuta kuin rationaalista terveyden edistämistä kohti kunnon kansalaisuutta.

Liikunnan lisäämisen kannalta olennainen kysymys onkin, miten terveyttä ja hyvinvointia korostava liikuntavalistus puhuttelee niitä ihmisiä, jotka eivät koe liikkumisen olevan syystä tai toisesta osa omannäköistä hyvää elämää. Jos henkilö kokee liikunnan negatiiviseksi ja jopa ahdistavaksi, miten hyvin häneen uppoaa liikunnan autuaaksi tekevyyttä korostava ilosanoma?

Yksipuolisella liikuntapuheella uusinnetaan todellisuutta, jossa käsitykset liikkumisesta muodostuvat turhan ahtaiksi ja kohderyhmiä rajaaviksi. Näin kutistetaan käsityksiä siitä, mitä kaikkea liikkuminen voisi olla ja mitä moninaisia merkityksiä erilaisille ihmisille se voisi kantaa sisällään. Valmiiden ratkaisujen antaminen nakertaa ihmisen kokemusta “oman elämänsä toimijuudesta”.

Ylhäältä alas suuntautuvan valistamisen sijaan vähän liikkuvien osallisuutta tulisi vahvistaa, ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa tulisi lisääntyä liikkumiseen liittyvien toimien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Merkityksellisyyden tunne muodostuu vain sellaisen kokemuksen kautta, jossa ihminen kokee itse vaikuttavansa häntä koskeviin asioihin. Tutkimusta erilaisten ihmisten elämäntyyleistä ja liikuntasuhteesta tarvitaankin nopeasti lisää. Näin saataisiin käsitys siitä, miten liikkuminen yhdistyy heille merkityksellisiin elämänsisältöihin.

Liikkumisesta luonteva osa arkea

Liikuntaan liitettävien merkitysten ja elämäntyylien tunnistaminen on elinehto myös kaupallisille toimijoille, jotta ne voivat muokata palveluitaan kohderyhmilleen sopiviksi. Liikunta-alaa vaivaa kuitenkin edelleen tuotekeskeisyys: olemme kehittäneet tuotteen – liikunnan – ja vasta sen jälkeen alkaneet miettiä, miten se vastaa erilaisten asiakkaiden tarpeisiin. Oleellinen kysymys kuuluukin: onko tuotteessa jotain vikana, kun se ei kiinnosta tosiasiallista kohderyhmäänsä?

Liikunnalla olisi mahdollisuus puhutella paljon nykyistä suurempaa joukkoa. Liikunnan markkinointia on kuitenkin jo pitkään kohdistettu niille, jotka jo liikkuvat terveytensä kannalta riittävästi ja nauttivat liikunnasta. Voisiko monipuolisempi, eli vähemmän romanttinen ja osallistavampi liikuntapuhe puhutella vähän liikkuvia ihmisiä paremmin kuin liikunnan ihanuutta korostava tarina?

Liikuntavalistus perustuu ajatukseen rationaalisesti toimivasta ihmisestä, joka lähtee liikkumaan terveys ja hyvinvointi mielessään. Liikkumisesta on tullut irrallinen osa arkielämää, jota lähdetään erikseen harrastamaan tiettynä aikana sille tarkoitettuihin tiloihin. Liikunnan edistämisen toimet tulisi kohdistua liikkumisen kietomiseen elämänkaaren eri instituutioihin, kuten oppilaitoksiin ja työelämään, sekä vapaa-ajan merkityksellisiin elämänsisältöihin, kuten älypuhelimeen liittyvään ajankäyttöön. Toisaalta ympäristön tekeminen liikkumiseen houkuttelevaksi yhdyskuntasuunnittelun keinoin on avainasemassa. Liikkuminen palaisi takaisin juurilleen eli luontevaksi osaksi arkielämää, jota ei tarvitsisi kuorruttaa yltiöpositiivisella ja rationaalisella valistuksella.

Samuli Oja
tutkija
Likes, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
samuli.oja(at)jamk.fi

Hanna-Mari Peotta
Mieli liikkeelle -hankkeen asiantuntija
Likes, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
hanna-mari.peotta(at) jamk.fi

Lähteet

Husu, P., Sievänen, H., Tokola, K., Suni, J., Vähä-Ypyä, H., Mänttäri, A. & Vasankari, T. 2018. Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:30. Julkaisun verkkoversio.

Kauravaara, K. 2013. Mitä sitten, jos ei liikuta? Etnografinen tutkimus nuorista miehistä. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 276. LIKES-tutkimuskeskus. Väitöskirja.

Rantala, M. 2019. Ylös, ulos ja lenkille! Suomalaiset kuntoliikuntajärjestöt ja liikuntakampanjajulisteet vuosina 1941–2010. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 351 sekä Bibliotheca Sigillumiana 7. Väitöskirja.