Kielen roolit liikunnassa
”Liikunta on yhteinen kieli – ei ole väliä, mitä kieltä puhutaan, pallo liikkuu kuitenkin.” Tämä liikuntaa ja kieltä universaalisesti lähestyvä näkemys alkoi kukoistaa 1990-luvun loppupuolella, kun liikunta valjastettiin edistämään eri väestöryhmien suhteita.
Suomen liikunta ja urheilu ry:n vuonna 1996 opetusministeriölle laatimassa muistiossa sanotaan, että suomalaiset, Suomeen muuttaneet sekä muut väestölliset vähemmistöt kohtaavat yhdessä liikkuessaan luontevasti. En pohdiskele tässä, onko liikunta yhteinen kieli vai ei. Enemmän minua kiinnostaa se, millaisia merkityksiä kieli liikuntatoiminnassa saa. Tai onko väliä, mitä kieltä eri liikuntatilanteissa puhumme ja miten käytämme kieltä.
Arkiajattelussa kieli on kommunikaation väline. Kielellä on kuitenkin paljon enemmän merkityksiä. Kirjassa Kieli, koulutus ja politikka sanotaan, että ”kieli on keskellä yhteiskunnallista toimintaa ja kielitaito on portinvartija yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja jäsennyksiin erilaisissa yhteisöissä”. Mitä tämä tarkoittaa liikunnassa, joka on myös yhteiskunnallista toimintaa. Jos kieli on liikunnassakin portinvartija, niin keitä ja miten vartioidaan? Ja kenelle ovet aukenevat?
Katsoessamme kieltä kommunikaation resurssina, on luontevaa ajatella, että monikielisyys on eduksi. Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Joidenkin monikielisyys on rikkaus, mutta toisten kohdalla puhutaan kielitaidottomuudesta. Mittapuuksi on silloin otettu joko kansallisesti tai kansainvälisesti katsottuna yleisesti puhuttujen kielen taito. Osaajan ja ei-osaajan määrittelykriteereitä ei kerrota.
Tuloksena on puheella luotu realiteetti, jossa osan kielellinen pääoma on sosiaalisesti arvostettua ja toisten ei. Kielentutkimuksen professori Taina Saarinen kiteyttää tilanteen sanoen ”kun kuvittelemme puhuvani kielestä, puhumme itse asiassa kielen käyttäjistä”. Luomme siis itse kieltä käyttäessämme ihmisille sosiaalisia statuksia ja raja-aitoja, jotka tuovat kohtaamisiin epäsymmetriaa.
Toinen näkökulma liittyy kieleen tiedon välittäjänä. Sanat ovat symboleja, joiden merkitys muodostuu yhteisöjen ja yhteiskunnan jaetuissa tarinoissa. Sanojen merkitys voi vaihdella aika paljon, jos kuulumme eri viiteryhmään, vaikka puhumme samaa kieltä. Se, mitä liikunta tarkoittaa ja miten se ymmärretään ammattilaisten keskuudessa voi olla hyvinkin erilainen verrattuna vähän harrastavien saatikka Suomeen muuttaneiden ymmärryksestä. Jos esimerkiksi liikunta ymmärretään urheiluksi, saattaa koko liikuntaneuvonta vesittyä, kun osapuolet puhuvat toisistaan ohi. Maailmaa, jolle ei ole sanoja, on vaikea havaita.
Edellä esitin muutaman näkökulman kielen ja sanojen roolista liikuntakentällä. Aihe on mielenkiintoinen, mutta siitä on puhuttu vähän ja tutkittu vielä vähemmän. Omassa väitöstutkimuksessani seurasin ulkomaalaistaustaisia naisia ohjatussa ryhmäliikunnassa. Kieli nousi yllättävän isoon rooliin paikantuen kommunikaatiotehtävän lisäksi ryhmän ilmapiirin luojaksi sekä erityisesti ihmisten identifikaation välineeksi. Näissä kielen eri rooleissa suhtautuminen yksi- tai monikielisyyteen, oikeaan tai virheelliseen puhumiseen, vaihteli julkisen liikuntapalvelujen kontekstissa.
Kielellä ja siitä puhumisen tavalla on siis väliä liikuntatoiminnassa. En pysty omalla tutkimuksellani vastaamaan millaiset ovat kielen roolit, jos konteksti siirtyykin huippu-urheiluun tai seuratoimintaan. Kielen vaikutus sekä liikunnan toimintakenttien että liikkujien jäsentämisessä on tutkimusaiheena kutkuttava. Mikä on esimerkiksi kielen suhde urheiluun, vapaa-ajan liikuntaan ja kotouttavaan liikuntaan?
Eva Rönkkö
väitöskirjatutkija
Jyväskylän yliopisto
Blogiteksti versoi tutkija Timo Ala-Vähälän, tutkijaprofessori Taina Saarisen ja allekirjoittaneen keskusteluista kieli- ja liikuntatutkimuksen rajapinnoilla. Keskustelut saivat alkunsa Soveltavan liikunnan päiviltä elokuussa 2022. Saarinen siirtyy Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtajaksi helmikuun 2023 alussa.
Kirjallisuutta
Heinonen, K. & Huotari, K. 2004. Liikunta on yhteinen kieli - *Hyvän seuran monikulttuurinen arki. Helsinki: Suomen Liikunta ja Urheilu ry. SLU-julkaisusarja 7/04.
Rönkkö, E. 2023 (tulossa). Mukana ulossuljettuna – etnografinen tutkimus ulkomaalaistaustaisten naisten ohjatusta ryhmäliikunnasta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Väitöspäivä 21.1.2022
Saarinen, T., Nuolijärvi, P., Pöyhönen, S. & Kangasvieri, T. 2019. Kieli, koulutus, politiikka. Monipaikkaisia käytänteitä ja tulkintoja. Tampere: Vastapaino