Blogi

Kirjoittaja:

Jari Kanerva, pääsihteeri, Liikuntatieteellinen Seura

Julkaistu:

11.01.2021

Jaa:

Kadonneen hiihto-oppaan jäljillä

Kadonneen hiihto-oppaan jäljillä
Kuva: Le Petit Journal

Hiihto sotilastarkoituksia varten -teoksen etsiminen ja löytyminen on kuin suoraan salapoliisiromaanista. Amerikkalaistutkijat alkavat metsästää suomalaisen kirjoittamaa venäjänkielistä hiihto-opasta vihjeiden perusteella. Alkaa kirjeenvaihto pietarilaisen antikvariaatin kanssa. Lopulta opas julkaistaan englanninkielisenä käännöksenä Yhdysvalloissa.  

Vuonna 2005 yhdysvaltalaisen Plymouthin yliopiston emeritus professori E. John B. John Allen silmäili ranskalaista vuorikiipeilylehteä vuodelta 2013 ja törmäsi ensimmäisen kerran lähdeviitteeseen K. B. E. E. Eimeleuksen kirjoittamasta hiihto-oppaasta. Allenilla oli käynnissä tutkimus hiihdon kulttuurisesta merkityksestä. Lisäksi hänen tavoitteenaan oli kartuttaa alullaan olevaa kirjastoa Uuden Englannin hiihtomuseoon perustetun kirjaston kokoelmia. 

Kun Allen tapasi venäjän kielen taitoisen ampumahiihtotutkijan William D. Frankin vuonna 2009, hän pyysi tätä auttamaan oppaan löytämisessä. Tämä johti neuvotteluihin harvinaisten kirjojen kauppiaiden kanssa Pietarissa. Kirja saatiin hankituksi ja vuonna 2017 Jyväskylän hiihtokongressissa syntyi päätös hiihto-oppaan kääntämisestä englanniksi ja siihen liittyvän kommentaarin laatimisesta.

Lähes sata vuotta myöhemmin K. B. E. E. Eimeleuksen Hiihto sotilastarkoituksia varten (Lyzhi v voennom dele) -hiihto-opas pulpahtaa suomalaisten tutkijoiden tietoisuuteen amerikkalaisten tutkijoiden löytämänä.

Yllättävää on se, että missään suomalaisessa hiihtohistorian lähteessä ei Eimeleusta tai hänen opastaan ole aikaisemmin mainittu. Sen sijaan meillä on kyllä tiedetty K. B. E.  Aejmelaeuksen (myöhemmin Aejmaelaeus-Äimä) olleen Venäjän armeijassa upseerina palvellut urheilumies, joka teki sotilasuran itsenäisessä Suomessa.

Millaisen oppaan Aejmelaeus laati?

Hiihto sotilastarkoituksia varten -teos oli 148-sivuinen opas. Teoksessa on 30 lukua, joista 14 keskittyy hiihtotekniikan opastamiseen. Kirjan avaavassa Hiihdon hygieeninen merkitys -luvussa pohditaan hiihdon terveydellisiä tekijöitä. Esitellyksi tulevat myös hiihdon historia, erilaiset suksimallit (hiihtotarpeet ja suomalaiset innovaatiot sotilaskäyttöön), hiihtotavat, hiihtopurjehdus, ajohiihto, vuoristohiihto, mäenlasku ja hiihtoennätystilastot.

Viimeisissä luvussa Aejmelaeus käy läpi hiihdon soveltuvuuden sotilastarkoituksiin. Se sisältää myös suunnitelmia joukkojen käytöstä suksilla. Teoksessa on noin 100 kuvaa. Lopussa on ”biografi-sarja”, joka auttaa ymmärtämään hiihtotekniikan saloja.

Suomessa Aejmelauksen oppaan julkisuus jäi muutamaan uutiseen.  Aamulehti kirjoitti 28.12.1912, että ”äskettäin on Venäjän armeijassa palveleva kansalaisemme, Nikolaijewskin junkkarikoulun voimistelun ja urheilun opettaja, K. B. E. Aejmelaeus julkaisut 150 sivua käsittävän teoksen Hiihto sotilastarkoituksia varten, joka on omistettu Venäjän armeijalle”.

Kirjoitus päättyy haikeaan kommenttiin: ”Teosta silmäiltäessä täyttää kateus mielen muistellessa, että meillä itsellämme ei ole vielä tällaista tarpeen täysin vaatimaa kirjaa.” Myös Hufvudstadsbladet mainitsi julkaisemisesta lyhyellä uutisella.

Englanniksi “Skis in the Art of War”

E. John B. Allenin ja William D. Frankin Skis in the Art of War -teos koostuu johdannosta 1900-luvun alun hiihtokulttuuriin ja lyhyestä Aejmelaeuksen (käännöksessä siis Eimeleus) elämäkerrasta. Hiihto-oppaan tekstit on käännetty kokonaan ja kuvituksesta on julkaistu suurin osa. Tutkijan kannalta antoisin on käännöstä seuraava kommentaariosuus. Runsas viitteiden käyttö osoittaa, että taustojen selvittäminen on tehty perin pohjin.

Viiteapparaatti itsessään muodostaa oman tutkimuskertomuksen 1900-luvun alun hiihtohistoriasta ja sen lähteistä. Kommentaariosuus on syntynyt harvinaisen tiiviin kansainvälisen yhteistyön tuloksena. Työn aikana on vaihdettu artikkeleita, lähetetty lähdemateriaaleja, vastattu kysymyksiin ja ennen kaikkea autettu kääntämällä lähdeaineistoa. Kirjan tekijät ovat tehneet yhteistyötä itävaltalaisten, virolaisten, suomalaisten, norjalaisten, ruotsalaisten, sveitsiläisten, turkkilaisten ja yhdysvaltalaisten tutkijoiden kanssa.

Allenin ja Frankin mukaan Aejmelaeus oli hiihtokoulutuksen asiantuntijan aikaansa edellä Venäjän armeijassa. Hän käytti terminologiaa, jolla ei ollut koskaan aiemmin kuvattu venäjäksi harvojen keisarikunnassa tuntemia hiihtoliikkeitä. Lisäksi kirja antaa hyvän käsityksen aikakautensa uusimmista tekniikoista Skandinaviassa ja Suomessa.

Kommentaarin kirjoittajien mukaan Aejmelaeuksen työ on varhainen esimerkki urheilutiedon siirrosta Skandinaviasta Venäjälle. Allen ja Frank päättelevät, että Suomen armeija käytti Aejmelaeuksen ensimmäisenä ehdottamia ideoita hyödyntäessään liikkuvia hiihtojoukkoja pitämään puna-armeijan loitolla talvisodan aikana 1939–1940. On totta, että suksilla liikkuneet osastot olivat talvisodassa avainasemassa. Kuitenkaan näyttöä ei ole Aejmelaeuksen hiihto-oppaan vaikutuksesta Suomen armeijan talviseen sodankäyntiin.

Erkki Hannula korosti teoksessa Jalkaväki suksilla (1922) hiihtojoukkojen nopeaa liikkumista ja yllätyshyökkäyksiä vihollisosastoja vastaan niiden pitämiseksi teillä. Hannula kirjoitti seuraavana vuonna ehdotuksen jalkaväen hiihtoharjoitussäännöksi. Suomen armeijan taktista osaamista täydensivät Erkki Raappanan kirjoittama Talvisotakirja (1928) ja Kustaa Tapolan Talvitaktiikka (1929). Suojeluskuntajärjestö julkaisi vuonna 1933 oppaan Talvi ja suojeluskuntainsotilaskoulutus. Talvisodan aikana ilmestyi Sotilaan talviopas.

Suomessa unohdettu opas

Teoksen käännös ja kommentaariosuus osoittaa, että Aejmelaeuksen hiihto-opas seurasi aikanaan uusimpia kansainvälisiä hiihdonopetuksen virtauksia. Se oli jatkumoa Hugo Sandbergin kirjalle Hiihtourheilu Suomessa (1890) ja rinnakkainen esimerkiksi itävaltalaisen Mathias Zdarskyn vuonna 1905 julkaiseman Alpine (Lilienfelder) Skilauf-Teknik -oppaan kanssa.

Aejmelaeuksen kirja unohdettiin Suomessa täysin sen ilmestymisen jälkeen. Siitä ei ole mainintoja missään suomalaisessa hiihtohistorian tutkimuksessa. Myöskään Suomen liikunta- ja urheilukirjallisuus 1697–1944 -bibliografia ei tunne teosta. Kyselyt suomalaisista kirjastoista eivät tuottaneet tuloksia lähin saatavilla oleva laitos lienee Venäjän kansalliskirjastossa, Moskovassa.

Amerikkalaisten tutkijoiden löytö on merkittävä suomalaisen hiihtohistoriantutkimuksen kannalta. Vaikka Aejmelaeuksen kirja ei muuta kokonaiskuvaa, niin se osoittaa jälleen kerran, kuinka tiukasti meillä on aina katsottu länteen ja unohdettu mitä Venäjällä ja yleensä slaavilaisessa kulttuurissa on tutkittu ja kirjoitettu.

Voi myös kysyä tiedettiinkö oppaasta yleensä Suomen armeijassa vai unohtuiko se kielen takia? Suomen armeijan hiihtokoulutus syntyi sisällissodan jälkeen valkoisen armeijan kokemusten pohjalta. Sotaväen ratkaisuihin vaikuttivat merkittävästi Tahko Pihkalan ideat ja toiminta. Pihkala kirjoitti hiihtotaidon merkityksestä sodankäynnissä jo sisällissodan aikana.

Suomessa sotataktisia pohdintoja enemmän painopiste asetettiin sotilashiihdolle, jossa jokainen nuori asevelvollinen hiihti armeijan tai suojeluskunnan harjoituksissa merkittävästi enemmän kuin vapaa-aikanaan. Armeijan ponnistelut keskittyivät suksien hankintaan ja latujen siirtämiseen metsään, koska talvisaikaan joukkojen oli pysyttävä etenemään tiettömässä maastossa.

Myöhemmin hiihto-oppaita julkaisseet henkilöt, kuten Seth Vesa ja Ranne Roni tulivat suojeluskuntaliikkeen piiristä, eikä missään heidän teoksistaan ole mainintaa Eimeliuksen opeista. Suomalaisessa hiihtokulttuurissa nojattiin muutenkin pääosin kotimaiseen osaamiseen, sillä kansainvälisiä lähteitä tai innoittajia löytyy vasta vuonna 1925 julkaistussa Ronin murtomaahiihtoteoksessa.

Mikä mies oli hiihto-oppaan kirjoittaja?

Amerikkalaistutkimuksessa Eimeliuksena mainittu hiihto-oppaan kirjoittaja on suomalaiselta nimeltään Carl Bror Emil ”Kalle” Aejmelaeus-Äimä. Hän syntyi Porvoossa 20.5.1882 ja kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta reaalilyseosta vuonna 1901. Aejmelaeus-Äimä sai sotilaskoulutusta Pietarissa Keisari Nikolain ratsuväkiopistossa vuosina 1906–1908 sekä Miekkailu- ja voimistelukoulussa 1914. Samana vuonna hän suoritti myös Keisarillisen arkeologisen instituutin loppututkinnon.

Aejmelaeus-Äimä toimi Nikolain ratsukoulun urheilun ja voimistelun opettajana vuodesta 1912 alkaen. Hän oli innokas urheilumies, joka harrasti erityisesti miekkailua. Hän edusti Venäjää vuoden 1912 Tukholman olympialaisten nykyaikaisessa viisiottelussa mutta keskeytti kilpailun kahden lajin jälkeen. Nykyaikaiseen viisiotteluun saivat tuolloin osallistua vain sotilaat, joten Aejmelaeus-Äimän oli kisoihin päästäkseen kilpailtava Venäjän lipun alla.

Suomen itsenäistymisen jälkeen liittyi armeijan palvelukseen elokuussa 1918. Vuosina 1919–1925 hän toimi tasavallan presidentti K. J. Ståhlbergin ensimmäisenä adjutanttina. Hänet ylennettiin everstiksi 1925.  Aejmelaeus-Äimä toimi Suomen sotilasasiamiehenä Moskovassa vuosina 1926–1928 ja Lontoossa 1929–1931. Vuodesta 1933 alkaen Aejmelaeus-Äimä palveli Viipurin komendanttina. Aejmelaeus-Äimä kuoli heinäkuussa 1935 aivoverenvuotoon ollessaan virkalomalla Kielissä.

Vuosina 1919–1921 Aejmelaeus edusti Suomen armeijaa Suomen Olympiakomiteassa. Vuonna 1923 hän oli mukana perustamassa Helsingin Miekkailijoita. 

Jari Kanerva
pääsihteeri
Liikuntatieteellinen Seura

Kuva: Haavoittuneiden ja sairaiden kuljetusta Venäjän–Japanin -sodassa 1904. Kuva: Le Petit Journal.

Käännetty alkuperäisteos: Эймелеус К.Э. Лыжи в военном деле / Окончивший шк. поручик Эймелеус ; Под ред. инструктора Шк. поручика Гостева. - Санкт-Петербург : Гл. гимнаст.-фехтов. шк., 1912. - 148, II с., 1 л. ил. : ил. Kirja löytyy muun muassa Venäjän kansalliskirjastosta.

Lähteet

E. John B. Allen & William D. Franck 2019: Skis in the Art of Wars. Slavic, East European and Eurasian Studies.

Allen, E. John. B. & Frank, William D. 2020. The Russo-Japanese War. 1905 Crisis Year for Military Skiing. Teoksessa Roiko-Jokela, Heikki & Holmila, Antero (toim.), Urheilun kriisejä. Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran Vuosikirja 2019–2020. Helsinki: Suomen Urheiluhistoriallinen Seura. Sivut 39–56.