Jyväskylän Tutkijoiden yö sysäsi ajatukset liikkeelle

Liikuntatieteellisen tiedekunnan tiloissa sai tehdä toimintakykytestin. Tarjolla oli kurkistuksia aivotutkimukseen ja lihastoiminnan mittaamiseen. Valopyörä havainnollisti kehon voimantuottoa ja energiankäyttöä. Liikunnalliset mahdollisuudet houkuttelivat erityisesti lapsia ja varhaisteinejä.  

Osallistuin Minun muutokseni -työpajaan, jossa oli mahdollista pohtia, miten omaan elämään saisi lisää liikuntaa. Pajan toteutti Jyväskylän yliopiston Käyttäytymisen muutos, hyvinvointi ja terveys elämänkulussa -tutkimuksen profilointialue BC-Well. Itse otin esille liikunnan tehostamisen. Eri vaiheiden kautta jalostui ajatus lisätä puhtia liikuskeluun. Kävelen keskimäärin 15 000 askelta päivässä, mutta osan ajasta voisi liikkua reippaammin. Välillä voisi ottaa juoksuaskeliakin, joiden määrä karttuu vähitellen.

Liikunnan ja liikkumisen vähäisyys tuli kuitenkin harvemmin esille työpajassa. Muutostarpeet kumpusivat muun muassa haitalliseksi koetusta vitkuttelusta ja puuttuvasta puhdista tehdä enemmän kuin on välttämätöntä. Monet ottivat esiin vuorokausirytmin epäsäännöllisyyden. Sosiaalisen median eri muodot tempaisevat mukaansa ja venyttävät nukkumaanmenoa nuorilla aikuisillakin pikkutunneille. Yksi osallistujista halusi kehittää kykyään säännellä opiskelujen ja sosiaalisen toimeliaisuuden aiheuttamaa kuormitusta.

Runsaan kymmenen hengen valikoituneesta ryhmästä ei kannata tehdä liian johtopäätöksiä. Mieleen tuli kuitenkin Markku Ojasen Liikunta & Tiede -lehdessä 4/2023 ilmestynyt artikkeli, jossa hän pohti minuuden ylikorostunutta asemaa etenkin länsimaisissa yhteiskunnissa. Jotenkin useiden työpajalaisten muutostarpeet heijastelivat tätä. Jokaisen on oltava yksilöllisesti jotain, mikä lisää stressiä.

Ojanen otti esille antropologi Joseph Henrichin tulkinnan, jonka mukaan länsimainen ihminen on WEIRD (= Western, Educated, Industrialized, Rich, Democratic). Maailman mitassa hän on poikkeus teollistuneessa länsimaassa kasvaneena – koulutettu, rikas ja demokratiaan tottunut. Henrich näkee yhteiskunnallisen kehityksen johtaneen siihen, että länsimaissa ihmiset ovat erittäin yksilökeskeisiä, itsekeskeisiä, hallintaan pyrkiviä, mukautumista vastustavia ja analyyttisiä. Samalla on hyvä muistaa, että minuuden kehittyessä myös ihmisarvo on vahvistunut.

Entä se liikunta? Moni työpajaan osallistunut kertoi liikkuvansa säännöllisesti ja hyvinkin paljon. Tuli hakematta mieleen, ettei liikunta yksin riitä tuottamaan täyttä elämää, vaikka se epäilemättä tuo siihen rytmiä ja sisältöä.

Työpajassa kiinnitti huomiota ihmisten lisääntynyt valmius keskustella elämänsä muutostarpeista. Sekin on varmaan osa jatkuvaa identiteettityötä, mutta yhtä lailla myönteinen kehityssuunta. Suomalaiset näyttävät olevan valmiimpia keskustelemaan ongelmistaan ryhmässä kuin takavuosina, mikä ei ole huono asia.

Yksi työpaja johtaa harvoin suureen muutokseen. Se voi kuitenkin antaa aineksia oman käyttäytymisen muutokseen. Olen jo ottanut muutaman juoksuaskelen enemmän kuin muuten olisin tehnyt. Ja kokonaisuuteen liittyneen posterin äärellä sain tietää, että itse tehtyä kotiruokaa kannattaisi syödä päivittäin. Suolistomikrobit tykkäävät siitä. Ja ruisleipä on mikrobeille mieleen. Söin lounaaksi itse tehtyä makkarakeittoa ja pari palaa rukihista. Varmaankin askel oikeaan suuntaan, vaikka toisaalta tiedän, ettei makkaraa pitäisi syödä.

Jouko Kokkonen