Harrastaa, ei harrasta…

Lähes kaikilla suomalaisilla lapsilla ja nuorilla on jokin harrastus. Kouluterveyskyselyn (THL 2019) mukaan alakoululaisista 4.- ja 5.-luokkalaisista yli 89 prosenttia harrastaa jotakin vähintään kerran viikossa. Yläkoululaisista lähes 96 prosenttia, lukiolaisista 98 prosenttia ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 91 prosenttia kertoi harrastavansa jotakin vähintään kerran viikossa (THL 2019). Osaamiskeskus Kentaurin (2021) keräämässä aineistossa yli 14 000 yläkoululaista ja toisen asteen opiskelijaa mainitsi yleisimmäksi harrastukseen kuntoliikunnan (44 %) tai jonkin urheilulajin (40 %). Muita nuorten suosikkiharrastuksia olivat erilaiset pelaamisen muodot (37 %) ja musiikki (27 %).

Lainsäädännön näkökulmasta lasten ja nuorten harrastamisessa tulee huomioida tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus, monikulttuurisuus sekä yhteisöllisyys (Salasuo 2020). Nuorten harrastuksista ne harrastukset, joita pojat harrastavat, ovat usein edelleen sukupuolittuneita. Tyttöjen on helpompi ylittää sukupuolinormeja. Eroja on myös harrastusten välillä, esimerkiksi liikunta- ja urheiluseuroissa sukupuoliroolit tuntuvat istuvan tiukassa, sillä vain 29 prosenttia muunsukupuolisista nuorista kertoi osallistuvansa urheiluseuran tai -järjestön toimintaan. Kaiken kaikkiaan muunsukupuoliset ja sukupuoltaan määrittelemättömät nuoret harrastavat ikäluokkaansa verrattuna vähemmän. (Kentauri 2021.) Sama harrastusvaje koskee ulkomaalaistaustaisia tai toimintarajoitteisia lapsia ja nuoria (THL 2019).

Nuorten mukaan kavereiden osallistuminen samaan harrastustoimintaan, vapaa-ajan määrä, kiinnostava harrastus, taloudelliset mahdollisuudet tai oma rohkeus kasvattavat halukkuutta harrastaa (Kentauri 2021). Suomen harrastamisen mallin tarkoituksena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä, ja siten lisätä heidän kokemaansa hyvinvointia (OKM 2020). Mallin valmisteluvaiheessa korostettiin, että ihmisten tapaaminen vapaa-ajalla, tasapainoinen ajan jakaminen opintojen ja harrastusten kesken sekä itsensä toteuttaminen harrastuksissa rakentavat voimavaroja, joilla on vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen (OKM 2017).

Onko ohjatulla ja omatoimisella harrastamisella eroa?

Harrastuksilla on haluttu alun perin sosiaalistaa lapset ja nuoret yhteiskuntaan ja kansalaisuuteen (Salasuo 2020). Kentaurin (2021) tutkimuksessa nuoret harrastivat yleisimmin järjestöissä, kuten urheiluseuroissa, nuorten harrastus- tai kulttuurijärjestöissä tai uskonnollisissa järjestöissä.  Nuorten järjestötoiminnassa yleisimmin oppimia taitoja ovat oma-aloitteisuus, ryhmässä toimiminen erilaisten ihmisten kanssa sekä vastuunottaminen, mikä osoittaa harrastusten historiallisesti hyväksytyn oikeutuksen vaikuttavan harrastustoimintaan edelleen.

Nykyään harrastamisen tavoitteena on myös syrjäytymisen ehkäisy sekä hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen (Salasuo 2020). Koulumenestyksellä ja ohjatulla harrastamisella on havaittu merkittävä yhteys. Liikunta- tai urheiluharrastus seuroissa on selvästi yleisin järjestäytyneen harrastamisen muoto nuorilla, joiden koulutodistuksen keskiarvo on yli kahdeksan. Nuorista, joilla keskiarvo on alle seitsemän, lähes puolet (45 %) kertoi, ettei osallistu minkään ohjatun ryhmän toimintaan. Erilaiset pelaamisen muodot olivat yhtä yleisiä kaikilla nuorilla koulumenestyksestä huolimatta. (Kentauri 2021.)

Omatoiminen, järjestäytymätön harrastaminen ei kuitenkaan suoranaisesti ole yhteydessä heikompaan koulumenestykseen. Sen sijaan Kentaurin (2021) tutkimuksessa merkittävämpiä harrastustoimintaa tukevia taustatekijöitä näyttäisivät olevan vanhempien koulutustausta tai työssäkäynti, sillä harrastamisen kallis hinta eriarvoistaa lasten ja nuorten osallistumista ohjattuun harrastustoimintaan. Kunnissa onkin tartuttu tähän haasteeseen tarjoamalla edullisia tai maksuttomia harrastuksia koulujen ja oppilaitosten lähiympäristössä.

Haastaako omaehtoinen harrastaminen järjestötoiminnan historiallista olemassaoloa harrastusten järjestäjänä? Kuinka lapset ja nuoret luovat omaa kulttuuriaan ja sosiaalistuvat yhteiskuntaan ilman ohjattua harrastustoimintaa? Omaehtoisen liikkumisen ja tekemisen kiinnostus korostui myös Suomen harrastamisen mallin koululaiskyselyssä (2020), jossa perusopetuksen suosituimmat harrastustoiveet olivat parkour (46 %), kuvataide sekä elokuva ja animaatio (molemmat 41 %), ruoan valmistus (40 %), kiipeily (38 %) ja pelisuunnittelu ja koodaus (38 %). Kymmenen suosituimman harrastustoiveen joukossa oli kaksi olympialaisissa nähtyä lajia, kiipeily (mukana vuodesta 2020) ja lumilautailu (mukana vuodesta 1998). Näissäkin lajikulttuuri eroaa merkittävästi perinteisistä kilpaurheilulajeista.

Riikka Roitto
hankekoordinaattori
Erityisliikunnanohjaaja – Kohti soveltavan liikunnan kehityskumppanuutta -hanke
Liikuntatieteellinen Seura

Lähteet

OKM (2020). Koululaiskysely 2020. Esitys tuloksista (pdf).

OKM (2017). Jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus mieleiseen harrastukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:19. Julkaisun verkkoversio (pdf). 

Osaamiskeskus Kentauri (2021). Harrastus- ja järjestötoiminnan merkitys nuorten elämässä. Artikkelin verkkoversio (pdf).

Salasuo, M. (2020). Harrastamisen äärellä. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2020. Julkaisun verkkoversio (pdf).

THL (2019). Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2019. Tilastoraportin verkkoversio (pdf).