YMPÄRISTÖHALLINNAN KEHITTÄMINEN LIIKUNTAORGANISAATIOISSA
Mikko Simula, yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto liikuntatieteellinen tiedekunta

Ympäristöongelmat, kuten ilmastonmuutos ovat jo pitkään olleet yhteiskunnallisen tulevaisuuspuheen keskiössä. Puhetta ovat hallinneet luonnontieteilijöiden hälyttävät havainnot ympäristön tilan dramaattisesta heikkenemisestä sekä niihin pohjautuvat ennusteet luonnonvarojen kestämättömän käytön tuhoisista seurauksista. Valtioiden johtajat ympäri maailman ovat suhtautuneet vakavasti näihin ennusteisiin ja tehneet yhteiskuntien kaikkia sektoreita ja tasoja koskevia ympäristöpoliittisia linjauksia. Heidän viestinsä on ollut selkeä. Vallitsevista ympäristöä kestämättömästi kuormittavista taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista käytännöistä on luovuttava mahdollisimman pian ja yhteiskunnallinen kehitys on käännettävä ekologisesti kestävälle uralle. Lisäksi on kiireesti parannettava valtioiden valmiuksia suojautua ympäristökriisien, kuten ilmaston vääjäämättömän lämpenemisen aiheuttamia vaaroja vastaan. Mikäli näin ei toimita, tulee ihmiskunnan ekologisen perustan muutokset merkittävästi lisäämään valtioiden sisäisiä ja valtioiden välisiä jännitteitä sekä niistä johtuvia konflikteja.

Ympäristöpoliittisen ohjailun vahvistumisen ja yhteiskunnallisen ympäristöliikehdinnän laajentumisen myötä ovat ympäristöhallinnan toimet yleistyneet myös liikuntakulttuurissa. Keskeiset suuret ja vaikutusvaltaiset kansainväliset liikuntajärjestöt ja kilpailuorganisaatiot, kuten Kansainvälinen olympiakomitea ja NHL, ovat laatineet omat ympäristöstrategiansa ja niistä johdetut toimenpideohjelmansa. On perustettu kansallisia ja kansainvälisiä verkostoja koordinoimaan urheilujärjestöjen toimenpiteitä ympäristöhallinnan kehittämiseksi. Esimerkkeinä mainittakoon YK:n ilmastonmuutos-sihteeristön yhteyteen perustettu UN Sports for Climate Action Framework sekä Suomen olympiakomitean ja Suomen itsenäisyyden juhlarahaston kokoama Urheilun ympäristövastuuverkosto. Lisäksi Suomessa osa kansallisista lajiliitoista ja julkisen liikuntahallinnon keskeisistä toimijoista, etenkin suurten kaupunkien liikuntapalveluista vastaavat hallintokunnat, ovat reagoineet laatimalla ja noudattamalla omia toimenpideohjelmiaan.

Liikuntakulttuurissa on siis tällä vuosituhannella havahduttu ympäristöpoliittiseen todellisuuteen, mutta toistaiseksi tehdyt toimenpiteet ovat olleet ennustettujen ympäristökriisien vaarallisuuteen nähden vaatimattomia. Yleisesti ottaen liikunta-alan organisaatioissa vasta harjoitellaan toimintaan liittyvien ympäristönäkökohtien tunnistamista ja toimenpiteiden tekemistä. Tähän mennessä ympäristöongelmien hallintaan on haettu lähinnä teknisiä ratkaisuja, kuten kierrättämisen organisoimista sekä investoimista energiatehokkuutta parantavaan ja erilaisia päästöjä vähentävään teknologiaan. Sen sijaan keskustelua ympäristöpoliittisten linjauksien peräänkuuluttamista kestämättömien käytäntöjen muutoksista ja ympäristökriiseihin varautumisen toimenpiteistä ei ole varsinaisesti aloitettu.

Tässä alustuksessa luodaan katsaus ympäristöpolitiikan vahvistumisesta ja ympäristöongelmien realisoitumisesta johtuvaan liikuntakulttuurin muutokseen. Lisäksi pohditaan syitä liikunta-alan organisaatioiden reagoimisen hitaudelle. Tämän ilmiön ja liikuntaorganisaatioita aktivoivien tekijöiden tutkiminen on erittäin ajankohtainen tehtävä liikuntatutkijoille.

 

Yliopistonlehtori Mikko Simula luento Liikuntatieteen päivillä 28.8.2019 "Ympäristöhallinnan kehittäminen liikuntaorganisaatioissa":

 

Lisätietoa Mikko Simulan tutkimuksista:

• julkaisuluettelo Jyväskylän yliopiston verkkosivuilla
• sähköposti: mikko.simula(at)jyu.fi.