Julkistamistilaisuuden puheenvuorot

Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa -artikkelikokoelma julkaistiin 17.9.2020 Tieteiden talolla Helsingissä. Kuvassa tuoretta artikkelikokoelmaa julistustilaisuudessa esittelevät sen toimittaneet Jouko Kokkonen ja Kati Kauravaara.

Lisätietoja tilaisuudesta löydät tapahtumasivulta.

Tilaisuuden puheenvuorojen tallenteet julkaistaan YouTube-kanavallamme.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Esko Rannon puhe 17.9.2020

Liikunnassa tehtyjä toimia eriarvoisuuden vähentämiseksi eri väestöryhmien näkökulmasta

 

Hyvät seminaariosallistujat,

Eriarvoisuutta vähennetään yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistämällä. Liikunnassa yhdenvertainen toimintakulttuuri ei synny hetkessä.  Sen luominen on kestävyyslaji ja joukkuepeliä, jossa tarvitaan paljon työtä eri toimijoiden kesken ja eri toimijatasoilla. Liikuntakulttuurin todellinen arvopohja ja eettisyyden taso määräytyvät poliittisen ohjauksen, hallinnon, kansalaistoiminnan ja kansalaisten päätösten yhteistuloksena. 

Keskityn nyt opetus- ja kulttuuriministeriön leiviskään tässä yhteispelissä. Siihen, ministeriö vastatessaan liikuntapolitiikan yleisestä johdosta, yhteensovittamisesta ja kehittämisestä sekä liikunnan yleisten edellytysten luomisesta valtionhallinnossa vähentää eriarvoisuutta ja lisää yhdenvertaisuutta liikunnassa. 

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteet ovat olleet johdatelleet liikuntapolitiikkaa vuosikymmeniä kansallisten lakien ja kansainvälisten sitoumusten viitoittamana. Vuodesta 2015 eteenpäin julkisella vallalla on aiempaa vahvemmat keinot ohjata, seurata, arvioida ja sanktioida yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksissä – myös liikunnan toimialalla. Tätä edesauttavat yhdenvertaisuuslaki, tasa-arvolaki, nuorisolaki sekä liikuntalaki. 

Resurssi- ja informaatio-ohjauksen ollessa ministeriön keskeisin väline liikuntapoliittisten tavoitteiden ajamisessa, ministeriö myöntäessään avustuksia mm. liikuntapaikkarakentamiseen, huippu-urheiluun, liikuntaa edistäville järjestöille, liikunnan koulutuskeskuksille, kuten myös kunnille, kiinnittää huomioita mainittujen lakien noudattamiseen avustuspolitiikassaan. 

Käytännössä OKM on uudistanut ja yhtenäistänyt valtionavustusten hakuohjeita, ja syksystä 2016 lähtien kaikkien avustusten yleisissä perusteissa yhtenä kriteerinä on ollut yhdenvertaisuusnäkökulmien entistä tarkempi huomioon ottaminen. Esimerkiksi liikuntapaikkarakentamisen avustuksissa esteettömyys ja saavutettavuus ovat yksi avustusta puoltava kriteeri. Samoin liikuntajärjestöjen yleisavustuksen yhdeksi kriteeriksi on lisätty yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmien velvoite. Laadun takaamiseksi suunnitelmista on pidetty myös avustuksen saajille koulutusta. Yhdenvertaisuuden huomiointi näkyy vahvasti myös seuratoiminnan kehittämistuessa, liikunnallisen elämäntavan kehittämisavustuksissa ja Liikkuva koulu -hankkeessa. Lisäksi OKM on jakanut useita vuosia erityisavustuksia liikunnan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi, kuten kehittämisavustus maahanmuuttajien kotoutumiseksi liikunnan avulla. 

Lähtökohtanamme on, että yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää laajoja ennakoivia toimia, ei ainoastaan puuttumista syrjintätapauksiin. Siksi on keskeistä, että yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite otetaan huomioon kaikessa liikuntasektorin toiminnassa ja avustusten jaossa. 

Hyvät kuulijat,

Myös rakenteita on luotu. 

Vuonna 2015 asetettu OKM:n urheilun eettisten asioiden neuvottelukunta toimii eri hallinnonalojen ja urheilun toimijoiden välisenä koordinaatio- ja yhteistyöelimenä. Yhdenvertaisuuden edistäminen oli yksi niistä urheilun eettisistä kysymyksistä, joita neuvottelukunta käsitteli ensimmäisellä toimikaudellaan. Työ jatkuu käynnissä olevalla toimikaudella. Neuvottelukunnan jäsenistöön kuuluvat mm. Suomen Paralympiakomitea, Ihmisoikeusliitto ja SETA. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelimelle, Valtion liikuntaneuvostolle asetettiin vuoden 2016 alussa erillinen jaosto käsittelemään liikunnan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksiä. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvojaoston tehtävänä on seurata miten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisvelvoitteet otetaan huomioon kaikessa liikuntasektorin toiminnassa, kuten liikuntapaikkojen suunnittelussa ja järjestöjen toiminnassa. 
OKM ja Valtion liikuntaneuvosto ovat tuottaneet ja tukeneet 2010–luvulla useita selvityksiä liittyen eriarvoisuuteen ja syrjintään liikunnassa. Selvitykset eivät ole antaneet järin mairittelevaa kuvaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tilasta. (Selvitysten mukaan syrjintää tapahtuu eri perustaisesti, mutta keskeisin eriarvoistumisen tekijä liikunnassa on varallisuus.)

Tuoreimmista selvityksistä mainittakoon Valtion liikuntaneuvoston selvitys ”Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä (2018)”, jonka mukaan liikuntahallinto kohdensi soveltavaan liikuntaan ja vammaisurheiluun suoraan noin kolme prosenttia valtion liikuntamäärärahoista. Lisäksi toimintarajoitteisten liikunnan ja urheilun edistäminen on inklusiivisesti mukana valtaosassa muita määrärahoja ja avustuksia. Valtion liikuntaneuvosto toteutti myös Liikkuva koulu arvioinnin keväällä 2019, jossa otetiin huomioon myös erityisiä tarpeita omaavat lapset ja nuoret. Harrastusmahdollisuuksien kautta toteutuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen 31 artiklaan kirjattu lapsen oikeus kulttuuriin, taiteeseen sekä virkistys- ja vapaa-ajantoimintaan. 
Koska suomalainen liikuntajärjestelmä toimii selvitysten mukaan edelleen ensisijaisesti enemmistön ehdoilla, selvitykset ovat peräänkuuluttaneet selkeitä tavoitteita, konkreettisia tekoja, systemaattista seurantaa ja uusia osallistamisen tapoja.

Hyvä seminaariväki,

Viime hallituskauden lopulla laadittu liikuntapoliittinen selonteko linjaa 2020-luvun liikuntapolitiikan tavoitteet ja toimenpiteet. Tavoitteissa on vahvasti pyrkimys yhdenvertaisuuteen: Liikkumista on lisättävä kaikissa ikäluokissa, liikuntapaikkojen ja harrastusmahdollisuuksien tulee olla kaikkien saatavilla toimintakyvystä, sosiaalisesta taustasta tai varallisuudesta riippumatta. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite tulee ottaa huomioon läpileikkaavasti kaikessa liikuntatoiminnassa sekä julkishallinnon avustuspolitiikassa ja on kehitettävä toimintamalleja, jotka turvaavat kaikille harrastamismahdollisuudet toimintakyvystä, sosiaalisesta taustasta tai varallisuudesta riippumatta. 

Nyt istuvan hallituksen ohjelmassa sosiaalinen kestävyys ja yhdenvertaisuus ovat vahvasti läsnä. Hallituksen   yhtenä tavoitteena onkin toimeenpanna liikuntapoliittista selontekoa.  Liikunnallisen kokonaisaktiivisuden nostoa tavoitellaan mm. Liikkuva Suomi –ohjelmalla ja harrastusmahdollisuuksien lisäämisellä, mikä voidaan nähdä osittain jatkona edellisen hallituskauden lasten ja nuorten harrastustoiminnan edistämiseen liittyneeseen valmisteluun.  
Liikkuva koulu -ohjelmaa laajennetaan nyt myös muihin elämänvaiheisiin, liikkuvaan opiskeluun ja aikuisuuteen. Liikunnan tasa-arvotyötä ja yhdenvertaisuustyötä tehdään myös erityisesti edistämällä vammaisurheilua ja ikääntyneiden liikkumista. Arkiliikunnan ja ulkoilun edellytyksiä lisätään tukemalla lähiliikuntapaikkoja ja ulkoilureitistöjen rakentamista ja perusparantamista ja panostamalla lasten, iäkkäiden ja erityisryhmien liikkumisen kannalta keskeisiin arjen lähiympäristöihin. 

Alustukseni alkupuolella mainitsin ministeriön tehtävä olevan liikuntapolitiikan yhteensovittamisen. Sillä viitataan siihen, että kaikkien ministeriöiden odotetaan osallistuvan liikunnan edistämiseen toimivaltansa rajoissa. Samalla tunnistetaan, että sektorirajat ylittävän käytännön yhteistyön toteutus on viime kädessä kiinni ”tosiasiallisista toimenpiteistä sekä niiden toteuttajien tahdosta ja toimintamahdollisuuksista”. Toistaiseksi eri hallinnonaloilla tosiasiallisia toimenpiteitä ja toteuttamisen tahtoa on esiintynyt vähemmän kuin liikuntahallinnossa on odotettu. Tällä hallituskaudella tähän nyt kuitenkin pyritään pureutumaan perustetun liikuntapoliittisen koordinaatioryhmän avulla. 

Arvoisat osallistujat,

Lopuksi muutama sana koronaviruksen aiheuttamista huolista.

Korona pandemia on vaikuttanut erityisesti ikääntyneiden ja toimintarajoitteisten henkilöiden liikkumiseen ja toimintakykyyn sekä pahimmillaan aiheuttaa osalle jopa vakavan terveysriskin. Liikkumisella ja liikunnan harrastamisella on vahva yhteys myös lasten ja nuorten sekä muun väestön sosiaaliseen, psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Liikunta-alan toimijoista koronakriisi on iskenyt tämän hetkisen arvion mukaan erityisesti yrityksiin, liikunnan koulutuskeskuksiin, kuntien liikuntapalveluihin sekä osaan ammattiurheilusarjoista ja urheiluseuroista. 

Ikääntyneet ja toimintarajoitteiset liikkuvat normaaliolosuhteissakin muuta väestöä vähemmän, joten liikkumisen vähentyminen näillä väestöryhmillä voi aiheuttaa merkittäviä terveys- ja hyvinvointihaasteita ja kasvavaa terveyspalvelutarvetta. Tässä ajankohdassa on tarpeen vahvistaa erityisesti toimia, jotka vaikuttavat ikääntyneiden sekä erityistä tukea tarvitsevien mahdollisuuksiin liikkua ja harrastaa liikuntaa.

Yhdenvertaisuuteen on aina kiinnitettävä huomiota. Etenemme hitain askelin, oikeassa suunnassa.

Kiitän tänään julkaistavan kirjan tekijöitä liikuntapoliittisesti keskeiseen aiheeseen tarttumisesta toivoen samalla, että aihe innostaa tutkijoita myös jatkossa. 

Kiitos.

Esko Ranto
ylijohtaja
Opetus- ja kulttuuriministeriö