Liikunnan rahapuheen paikka – julkisuus vai kabinetit?

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) ohjaa rahoittajana valtion liikuntabudjetin käyttöä. Helsingin Sanomien jutussa Lehtonen on sitä mieltä, että liikunnan ja urheilun kannattaisi kuitenkin aktiivisesti myös itse pohtia rahanjaon logiikkaa: mihin panostetaan, mistä vähennetään ja luovutaanko jostain mahdollisesti kokonaan. Toisin sanoen: mistä oikeutus julkisten varojen käytölle tulee. Isoimpia tukia nauttivat kohteet tarvitsevat Lehtosen mielestä ylipäätään vankimmat perustelut. 

Mitä liikuntabudjettiin sisältyy?

Lehtosen ja Salosen näkemyksen vertailemiseksi on hyvä silmäillä mistä neljästä osasta valtion liikuntabudjetti koostuu. Vuonna 2019 yhteissummaltaan 154 miljoonan euron budjetin rahallisesti suurin kokonaisuus oli Liikuntaan ja urheiluun osallistuminen (64 750 000 euroa), joka koostui liikunnan kansalaistoiminnasta (46 270 000 euroa), huippu-urheilusta (12 650 000 euroa), liikunnan ja urheilun suurtapahtumista (1 600 000 euroa), liikunnan ja urheilun eettiseen toiminnasta (3 650 000 euroa) ja Kansainvälisestä yhteistyöstä (580 000 euroa)

Liikunnan yhdenvertaiseen saavutettavuuteen annettiin 33 865 000 euroa, joka koostui liikuntapaikkarakentamisen avustamisesta (32 365 000 euroa) ja liikunnan yhdenvertaisuudesta (1 500 000 euroa)

Koko väestön liikunnan edistäminen sai määrärahoja kaikkiaan 28 245 000 euroa, joka koostui valtionosuuksista kuntien liikuntatoimintaan (19 545 000 euroa) ja liikunnallisen elämäntavan edistämiseen (8 700 000 euroa)

Neljäs kokonaisuus oli Liikunnan osaaminen ja tietopohja, jota tuetaan 27 807 000 eurolla. Kokonaisuus sisältää avustukset liikunnan koulutuskeskuksille (17 844 000, euroa), liikuntatieteeseen ja tutkimuksiin (3 880 000 euroa), Tutkimus- ja kehitysyhteisöille sekä koulutustoimintaan (4 120 000 euroa), Liikunnan aluehallinnon toimintaan (410 000 euroa), Valtion liikuntaneuvoston toimintaan (480 000 euroa) ja Opetus- ja kulttuuriministeriön käytettäväksi (1 073 000 euroa)

Olympiakomitea – koko liikunnan äänitorvi?

Helsingin Sanomien jutussa (HS 30.9.2020) Salonen ihmettelee Lehtosen näkemystä. Hänen mukaansa urheilun rahoituksesta on käyty keskusteluja vuodesta 2017, kun valtio alkoi valmistella ministeri Sampo Terhon johdolla ensimmäistä liikuntapoliittista selontekoaan. 

– Liikunnan vastuualueen ylin virkamiesjohto, ministeri ja poliittinen johto ovat he, joiden kanssa keskustelua käydään. Heidän kanssaan luodaan se näkymä, miksi liikuntaa ja urheilua on merkityksellistä tukea, linjaa Salonen.

Keskustelujen lähtökohtana on ollut Valtioneuvoston hyväksymä liikuntapoliittinen selonteko, jonka mukaan kaikista toimialoista liikunta on valtion talousarviossa kaikkein eniten – käytännössä kokonaan – riippuvainen rahapelitoiminnan tuotoista. Selonteko linjaa, että tulevaisuudessa liikuntabudjetin rakennetta muutetaan ja tasoa nostetaan. Muutos toteutettaisiin pysyvästi budjettivaroilla. Tämä tahtotila on kirjattu myös OK:n vuonna 2018 julkaisemassa Pelikirjassa, johon on koottu olympialiikkeen esitykset liikunnan ja urheilun yhteiskunnallisiksi tavoitteiksi.   

Keskustelussa OK on käyttänyt urheilun ääntä valtionhallinnon suuntaan. OK:n tavoitteena on aloittaa soveltuvien määrärahojen siirrot jo kuluvalla vaalikaudella. Näitä voisivat olla esimerkiksi liikuntapaikkarakentamisen avustaminen (32 M€) valtionosuudet kuntien liikuntatoimintaan (20 M€), urheilijoiden valmennus- ja harjoitteluapuraha (2,3 M€), liikunnan koulutuskeskusten veikkausvoittovaroista kohdennettava rahoitus (17,8 M€). Toimet siirtäisivät 2020-luvulla yhteensä noin 90 miljoonaa euroa veikkausvoittovaroista yleiskatteelliseen budjettiin.

Olympiakomitea on ottanut keskusjärjestönä keskustelun haltuunsa. Arvaan, että OK:n ja OKM:n välisissä neuvonpidoissa on agendalla todennäköisesti ollut Liikuntaan ja urheiluun osallistuminen. Olisi mukavaa tietää, käydäänkö kaikki liikuntabudjetin kokonaisuudet läpi keskusteluissa?

Jari Kanerva
pääsihteeri
Liikuntatieteellinen Seura