Kunnat vaikuttavat seuratoimintaan eniten liikuntapaikkapolitiikallaan

Liikkujan polku -verkoston kuntavaaliteemoista kaksi kohdistuu paikallistason kansalaistoimintaan. Verkosto pitää ensinnäkin tärkeänä, että seura- ja yhdistystoiminnan elinvoimaisuus säilytetään. Keinona on kunnan seura- ja yhdistystoiminnalle eri muodoissaan osoittaman tuen säilyttäminen vähintään nykytasolla.

Ehdottoman hyvä ja kannatettava asia. Seurojen rahoituksen osalta tavoite on kaiken järjen mukaan suhteellisen helppo pitää nykyisellä tasolla, jos sitä kuuluisaa poliittista tahtoa on. Vuosittaisina yleisavustuksina jaetut summat eivät ole kunnille suuria. Kansalaistoiminnan tukemisessa on yhteiskunnan näkökulmasta järkeä. Se voi ehkäistä Suomen sirpaloitumista pieniin toisiaan kyräileviin ryhmiin. 

Seuroille tuella on merkitystä, vaikka tuoreen Liikunnan talous Suomessa vuonna 2018 -selvityksen mukaan niidenkin tuloista julkisen rahoituksen osuus on korkeintaan kymmenen prosenttia. Voi olettaa, että avustusten merkitys on suurin pienille kokonaan vapaaehtoisvoimin toimiville seuroille. Kaikkia välttämättömiä kuluja ei tarvitse maksaa silloin johtokunnan jäsenten omasta pussista.

Toisessa ääripäässä ovat suuret kaupungit ja niissä toimivat junioriurheilun suurseurat, joista Helsingin Jalkapalloklubi on omassa sarjassaan. Se sai vuonna 2020 Helsingin kaupungilta yleisavustusta 100 000 euroa. Seitsemää muuta seuraa Helsinki tuki vähintään 30 000 eurolla.

Kunnat jakavat myös kohdeavustuksia, jotka voivat esimerkiksi varmistaa osaltaan, että suurempien kilpailuiden järjestäminen paikkakunnalla onnistuu. Terveysliikuntaankin seurat voivat saada tukea. Soveltavan liikunnan tukea on tarjolla joissakin kunnissa.

Välillisesti seurojen toimintaa tukee kuntien liikuntahallinto, jonka voimavarat vaihtelevat suuresti kuntakoosta johtuen. Pienimmissä kunnissa liikunnasta vastaa yleensä yhdistelmäviran hoitaja, jonka toimenkuva on kirjava. Viranhaltijalla ovat yhtä kaikki tavallista seuratoimijaa paremmin hallinnon kiemurat. Hänelle lankeaa myös seurojen kuulemisen järjestäminen liikunta-asioita koskevassa päätöksenteossa ja usein laajempikin yhteistyön koordinointi. Soveltavan liikunnan edistäjinä ja seurakontaktien luojina kuntien työntekijöiden merkitys on erityisen suuri.

Kunta mahdollistajana: millä hinnalla ja missä liikkumaan?

Kaikkein merkittävimpiä seurojen kannalta ovat liikunnan ja urheilun edellytyksiin kohdistuvat päätökset, liikuntapaikkojen käyttökorvaukset ja -ehdot. Kunnat omistavat yli 70 prosenttia liikuntapaikoista. Kuntapäättäjät joutuvat esimerkiksi pohtimaan, tarjoaako kunta osan omien liikuntapaikkojensa vuoroista käyttöön maksutta tai hyvin pientä korvausta vastaan lasten ja nuorten liikuntaa järjestäville seuroille. Se voi myös antaa tukea tilavuokrien maksamiseen. Suurissa kaupungeissa tuki voi olla hyvinkin huomattava. Helsingissä kahdeksan seuraa sai vuonna 2020 vähintään 100 000 euroa, kärjessä HVS Tennis liki 260 000 eurolla.

Liikuntalain perusteella kuntien tärkein tehtävä on luoda edellytykset harrastaa liikuntaa ja urheilua. Liikuntapaikkojen kunnossa- ja ylläpito ja uusien liikuntapaikkojen rakentaminen vaikuttaakin siinä kuuluisassa pitkässä juoksussa eniten seurojen toimintaan. Kuntien liikuntapaikkatodellisuudet ovat hyvin erilaisia. Pienissä ikäihmisten asuttamissa kunnissa tarpeet ovat tyystin toisenlaisia kuin kasvavilla kaupunkiseuduilla, joilla lapsia ja nuoria riittää. Jossakin kunnassa voi olla perusteltua luopua aikoinaan suurella innolla rakennetusta urheilukentästä ja keskittyä kehittämään ikäihmisten kuntosalia. Maaseutukunnissa vaikeusastetta lisäävät myös kylien tarpeet.

Isoissa kaupungeissa yleisongelmina ovat liikuntapaikkojen niukkuus ja laajan lajikirjon aiheuttamat hankaluudet. Toisaalta suurten kaupunkien mahdollisuudet tukea seuroja ovat suhteessa suuremmat kuin pienissä kunnissa, kuten Helsingin esimerkit osoittavat. Kuntapäättäjä joutuukin ottamaan kantaa liikunnan ja urheilun paikallisiin tarpeisiin, maan kattavaa yleisratkaisua ei ole.

Miten liittää seurat liikuntaneuvonnan palveluketjuun?

Liikkujan polku -verkosto toivoo myös, että laadukkaan liikuntaneuvonnan palveluketjun säilyminen varmistetaan sujuvassa yhteistyössä seurojen ja yhdistysten kanssa. Liikuntaneuvonnan palveluketju toimii, yhteistyö palveluiden ja vertaistuen tarjoajien kanssa on suunnitelmallista ja tiedot eri toimijoiden tarjonnasta on koottu kaikkien saataville.

Ilman muuta kannatettava ajatus tämäkin. Liikuntaneuvonnan tulevaisuuteen vaikuttaa ennen kaikkea sote-uudistuksen käytännön toteutus. Silloin kannattaa miettiä, onko jokaisen kunnan järkevää yrittää antaa yksinään liikuntaneuvontaa, vai tulisiko tulosta paremmin useamman kunnan tai koko maakunnan verkostona.

Seuroihin on kohdistunut odotuksia vähemmän liikkuvien kansalaisten liikauttajina. Ne ovat toteutuneet harvoin varsinkaan aikuisten osalta. Muut yhdistykset, kuten kansanterveys- ja eläkeläisjärjestöt tai lapsi- ja perhejärjestöt, ovat usein parempia vähemmän liikkuvien ihmisten liikkumisen edistäjiä kuin urheiluseurat. Eikä urheilukärki edellä eteneviä seuroja kannata tästä liikaa moittia. Urheiluseurojen on luontevaa tehdä sitä, mitä ne parhaiten osaavat: urheiluttaa. Tämän toteaminen ei sulje urheiluseuroja liikuntaneuvonnan palveluketjun ulkopuolelle: jotkin seurat ovat onnistuneet kytkeytymään liikuntaneuvonnan palveluketjuun.

Jouko Kokkonen

Lähteet

Mari Ahonen-Walker. 2021. Kunnat ja liikunta 2021. Liikunta & Tiede 3/2021.

Taustamuistio: Laadukas liikuntaneuvonnan palveluketju ja sujuva yhteistyö seurojen ja yhdistysten kanssa. Suomen Olympiakomitea. Verkkojulkaisu.