Mitä on soveltava liikunta?

Soveltavalla liikunnalla (erityisliikunta) tarkoitetaan sellaisten henkilöiden liikuntaa, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista. Soveltavan liikunnan kohderyhmänä ovat erityisesti toimintarajoitteiset, pitkäaikaissairaat sekä ne yli 65-vuotiaat henkilöt, joiden toimintakyky on selvästi heikentynyt iän, vamman tai pitkäaikaissairauden takia.

Soveltavan liikunnan piiriin kuuluu noin 15 prosenttia Suomen väestöstä. Kyse on yhtä suuresta liikuntapalveluiden kohderyhmästä kuin lapset ja nuoret. Väestön ikääntymisen myötä sekä uudempien vähemmistöjen kasvaessa soveltavan liikunnan palveluiden merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa.

Merkittävimmät soveltavan liikunnan järjestäjät ovat kuntien liikuntatoimet, järjestöt, sosiaali- ja terveyshuollon laitokset sekä koulut. Ohjatussa soveltavassa liikunnassa liikkuu nykyisin arviolta noin 250 000 henkilöä. Suomalaisista lajiliitoista vajaassa kolmanneksessa (noin 20) on keskitytty joko vammaiskilpaurheiluun ja/tai on sovellettu palveluja erityisryhmille. Kolmasosa lajiliitoista ei liikuta erityisryhmiin kuuluvia henkilöitä lainkaan. Noin joka kymmenes urheiluseura järjestää erityisryhmille toimintaa.

Soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun historianäyttelystä voit lukea lisää soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun kehittymisestä Suomessa 1900-luvulta tähän päivään asti.

Soveltavan liikunnan järjestämiseen Suomessa vaikuttavat olennaisesti suomalainen lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset.

Soveltavaan liikuntaan vaikuttavia lakeja

Soveltavalla liikunnalla on vahva asema julkisen liikuntatoiminnan sääntelyssä. Lainsäädännön mukaan liikunta on jokaisen perusoikeus ja peruspalvelu. Suomalaista lainsäädäntöä ohjaavat myös kansainväliset asetukset. Suomi ratifioi vuonna 2016 Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Yleissopimuksen artiklassa 30.5 käsitellään vammaisten oikeuksia osallistua yhdenvertaisesti virkistys-, vapaa-ajan- ja urheilutoimintaan. Sopimuksessa tuodaan esiin kaksoisstrategia, jolla tarkoitetaan samanaikaisesti erojen tunnustamista, kohdennettuja toimenpiteitä sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo-teemojen läpileikkaavuutta kaikessa toiminnassa. Kaksoisstrategia ohjaa suomalaista valtionhallintoa.

Vammaisten oikeudet ovat huomioitu monissa suomalaisissa laeissa. Liikuntalain tavoitteena on edistää eri väestöryhmien mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa. Tavoitteena on myös edistää väestön hyvinvointia, terveyttä ja fyysistä toimintakykyä. Kuntien tulee järjestää terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa huomioiden eri kohderyhmät. Maankäyttö- ja rakennuslailla tavoitellaan esteetöntä ympäristöä. Tälle sivustolle on koottu linkit keskeisiin soveltavan liikunnan vaikuttaviin lakeihin.

 

• Kansanterveyslaki (66/1972)
• Kuntalaki (410/2015)
• Liikuntalaki (390/2015)
• Perustuslaki (731/1999)
• Terveydenhuoltolaki (1326/2010)
• Vammaispalvelulaki (380/1987)
• Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014)
• YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista

 

Kuva: Lauri Jaakkola, VAU ry