Tutkimus- ja selvityshankkeet

Hankkeiden loppuraportit ovat tilattavissa LTS:n julkaisut-osiosta tai luettavissa/tulostettavissa linkkien kautta.  

 

Tutkimukset ja selvitykset vuonna 2016

 
Hyvä hallintotapa liikunta-alalla. Sektoritutkimuksessa selvitettiin hyvän hallinnon periaatteita ja
käytäntöjä liikuntahallinnossa ja -järjestöissä. Tutkimuksessa kartoitettiin, miten suomalaisen liikuntakentän eri toimijatahot ymmärtävät hyvän hallinnon periaatteet sekä minkälaisia käytäntöjä
ja menettelytapoja niiden perusteella on muodostunut. Tutkimuksen aineisto kerättiin laajalla
kyselyllä, jota täydennettiin haastatteluilla.
 
Hyvään hallintotapaan liittyviä kysymyksiä säädellään useissa laeissa: perustuslaki, hallintolaki,
kuntalaki, laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta, yhdistyslaki, liikuntalaki jne. Hyvää hallintotapaa edustavat myös yhteisesti sovitut, avoimesti ylös kirjatut toimintaperiaatteet ja vakiintuneet käytännöt.
 
Hankkeessa tarkasteltiin koko toimijakentän (valtio, kunnat, järjestöt, seurat) toimintatapoja. Viranomaisten toimintaa on arvioitu juridisen näkökulman lisäksi sen avoimuuden eli läpinäkyvyyden
ja julkisuuden, prosessien osallistavuuden, yhdenvertaisuuskysymysten huomioonottamisen
sekä monenlaisen yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vastuullisuuden osalta. Liikunnan
järjestötoimijoiden osalta on listaan lisätty taloudellinen vastuullisuus sekä kentän omat eettiset
periaatteet ja niihin sitoutuminen.
 
Tutkimuksen keskeiset havainnot:
Liikunnan julkishallinnossa hyvää hallintotapaa noudatetaan vain osin ja pääsääntöisesti
passiivisesti. Julkisuus- ja läpinäkyvyyskysymyksistä huolehditaan muodollisesti, mutta kuulemisen
ja osallistamisen käytännöt ovat vielä alikehittyneitä.
- Myös yhdenvertaisuus-, tasa-arvo- ja vastuullisuuskysymysten huomioiminen vaihtelee.
Suurimmat ongelmat liittyvät ohjaukseen ja valvontaan – kukaan ei varsinaisesti valvo vaatimusten
toteutumista.
Liikunta-ja urheiluseuroissa yhdistystoiminnan säännöstön tuntemus on kirjavaa – jäsenten
tiedonsaantioikeus oman yhdistyksen toiminnasta jää usein puutteellisesti toteutetuksi,
vaikka seuran tiedotuskäytännöt olisivatkin kunnossa.
- Vallankäyttö seuroissa on keskittynyttä – sitä käyttävien vaihtuvuus muodollisissa toimielimissä
on pientä, eikä jäseniä osallisteta systemaattisesti mukaan toiminnan suunnitteluun.
Suhteet, henkilökemiat ja henkilökohtaisten kontaktien verkostot korostuvat avointen ja läpinäkyvien
menettelytapojen kustannuksella.
- Seurojen sitoutuminen hyvään hallintotapaan liittyviin kysymyksiin vaihtelee merkittävästi.
Liikunnan valtakunnallisissa ja alueellisissa palvelujärjestöissä sekä erityisesti lajiliitoissa
on sitouduttu kansainvälisten kumppanien kautta tuleviin ohjeisiin, mutta hyvän hallintotavan
mukainen avoimuus, läpinäkyvyys ja osallistava hallintokulttuuri on vasta kehittymässä.
- Lajiliitot sitouttavat jäsenjärjestönsä ”kulloinkin voimassa oleviin liikunnan ja urheilun eettisiin
periaatteisiin” – kukaan ei kuitenkaan valvo sitoutumista
 
Hyvää hallintotapaa koskevan tiedon keräämistä, informaatio-ohjausta sekä valvontaa ja arviointia tulee tehostaa laajalla rintamalla. Hankkeen tutkijat: Sanna Ojajärvi ja Sanna Valtonen. Loppuraportti: Hyvaa_hallintotapa_liikunta-alalla.pdf
 
 
• Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo valtion liikuntapolitiikassa. Selvitys tarkastelee yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyötä valtion liikuntapolitiikassa – miten sitä on toteutettu ja minkälaisia kysymyksiä valtion liikuntaneuvostossa ja sen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvojaostossa tulisi mahdollisesti käsitellä. Selvityksen lähtökohtia ovat säädökset liikunnasta, tasa-arvosta (sukupuolet) ja yhdenvertaisuudesta (syrjinnän kieltäminen).
Selvityksessä esitellään keskeinen säädösperusta ja niiden velvoitteet liikuntajärjestelmän piirissä toimiville, kuvataan perinteisen erityisliikunnan (vammaiset, pitkäaikaissairaat ja osa ikäväestöstä) kehittyminen valtionhallinnossa sekä arvioidaan erityisliikunnan käytäntöjä laajemman yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön kannalta. Erikseen tarkastellaan ryhmiä, joita on 2000-luvun liikuntapolitiikassa pyritty käsittelemään omana ryhmänään (naiset ja tytöt, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, maahanmuuttajat, kielivähemmistöt ja eri ikäryhmät).
 
Toteutettua tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä arvioidaan valtion liikuntahallinnon (OKM ja VLN), eri hallinnonalojen sekä kuntien ja kuntien valtionohjauksen näkökulmista. Selvityksen perusteella liikunnan tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen kohdistunut ohjaus on 2000-luvulla ollut kevyttä ja arviointi vähäistä.
 
Selvityksen perusteella yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon laaja-alainen edistäminen edellyttää painopisteen siirtämistä kohti sosiaalista näkökulmaa, jossa päähuomio ei kohdistu vammaan tai sairauteen eikä ennalta määriteltyihin ryhmiin, vaan yksilön ja ympäristön väliseen kulloiseenkin suhteeseen. Hankkeen tutkija: Teijo Pyykkönen.
 
Taustaselvitys on valtion liikuntaneuvoston (VLN) ja sen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvojaoston tilaama ja julkaistu VLN:n julkaisusarjassa: http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/396/VLN_YT_FINAL.pdf
 
 

Tutkimukset ja selvitykset vuonna 2015

 
• Erityisliikuntaa kuntiin 2013−2015. Kehittämishankkeen tavoitteena oli parantaa pitkäaikaissairaiden, vammaisten ja toimintakyvyltään heikentyneiden iäkkäiden liikuntaedellytyksiä kunnissa. Hankkeeseen kutsuttiin mukaan ne yli 10 000 asukkaan kunnat, joissa ei ole päätoimista erityisliikunnanohjaajaa. Mukaan lähtivät Alajärvi, Eura, Huittinen, Kalajoki, Loviisa, Mänttä-Vilppula ja Orimattila.
 
Yhteistyökunnissa pyrittiin lisäämään erityisliikuntatoimijoiden yhteistyötä, selkiinnyttämään työn- ja vastuunjakoa, lisäämään ohjaajien ja ryhmien määrää, tuottamaan perusteita resurssien kohdentamiseksi erityisliikuntaan sekä luomaan pysyviä toimintakäytäntöjä palveluiden järjestämiseksi. Tavoitteisiin pyrittiin kouluttamalla, välittämällä ja lisäämällä tietoa sekä levittämällä hyväksi havaittuja toimintatapoja kuntiin.
 
Hanke käynnistettiin perustamalla kuntiin kehittämistyöryhmät, jotka kartoittivat erityisliikuntapalveluiden nykytilanteen ja kehittämistarpeet. Seuraavaksi työryhmät laativat kunnille suunnitelmat, joihin listattiin keskeisimmät kehittämistoimenpiteet. Hankkeen viimeisen vuoden aikana kunnat toimeenpanivat suunnitelmia.
 
Hankkeen tuloksena ymmärrys erityisliikunnasta ja halu kehittää palveluita paranivat kunnissa. Liikuntapalveluissa toiminnan painoalue suuntautui aiempaa enemmän erityisliikuntaan. Palveluiden järjestämisestä tuli suunnitelmallisempaa ja paremmin koordinoitua. Kuntiin syntyi uusia pysyviä toimintakäytäntöjä ja yhteistyöverkostoja palveluiden järjestämiseksi. Ryhmien, tapahtumien ja koulutuksien määrä lisääntyi kunnissa. Myös omatoimisen liikunnan edellytykset paranivat. Tieto ja ymmärrys liikuntapaikkojen esteettömyydestä kasvoivat. Erityisliikunta sai kunnissa aikaisempaa enemmän näkyvyyttä ja tiedottaminen palveluista parani.
 
Onnistumisten taustalla oli yhteistyö eri toimijoiden kanssa ja tiedon lisääntyminen kuntatoimijoilla. Tärkeää oli myös tehdä näkyväksi nykyinen toiminta ja sen kehittämiskohteet, mutta ennen kaikkea osallistaa eri toimijat mukaan kehittämistoimintaan. Hankkeen tutkija: Saku Rikala. Loppuraportti: TS12_Kohti_yhdenvertaisia_kuntien_liikuntapalveluita.pdf
 
 
• Liikunnan mediajulkisuus ja päätöksenteko. Sektoritutkimuksen tavoitteena on kartoittaa liikunnan päätöksenteon julkisuutta, tarkastella (media)julkisuuden ja päätöksenteon agendoja rinnakkain sekä arvioida julkisuuden merkitystä 2000-luvulla. Tutkimus avaa näkökulmia siihen, miten julkisuutta ja sen toimintamekanismeja voi hyödyntää julkishallinnon päätöksenteossa. Tutkimuksen kysymykset:
• Mitä ja miten urheilusta ja liikunnasta valtavirtaisessa mediassa puhutaan?
• Miten liikunnan ja urheilun julkisuus on muuttunut 2000-luvulla?
• Missä liikunnan ja urheilun julkiset keskustelut käydään?
• Millaisia keskustelun sisä- ja ulkopiirejä muodostuu?
 
Tutkimuksen aineisto koostui 16 printtilehden 2311 lehtijutusta vuosilta 2000–15. Lehdet edustavat sanomalehtiä ja aikakauslehtiä sekä liikunnan laji- ja populaaritieteellisiä lehtiä. Lisaksi analysoitiin OKM:n Liikuntayksikön keräämää some-aineistoa (2010–13) ja seurattiin liikunnan keskeisten toimijatahojen verkkosivuja.
 
Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että tarvitaan suunnanmuutosta nimenomaan
liikuntaorganisaatioiden viestintästrategioissa. Mikäli liikuntapolitiikan aiheille halutaan julkisuutta,
on hyvä olla tietoinen median toimintatavoista. Journalismin pyrkimyksenä on tuoda asiat esille yleisöä puhuttelevina, kiinnostavina ja merkittäviltä näyttävinä. Myös liikuntasektorin on sopeuduttava ainakin osin uudistuvan journalismin lainalaisuuksiin. Julkisuuden hallinta tarkoittaa paitsi omaa toimialaa koskevan julkisuuden tuntemista myös julkisuudessa toimimista. Olennaista on edistää tietoista sillanrakennusta kansalais- ja hallintonäkökulmien kesken.
 
Tutkimuksen suositukset lähtevät näkemyksestä, että omaa toimintaa muuttamalla päästään varmimmin tuloksiin. Oman toiminnan muuttaminen kytkeytyy rakenteiden ja toimintamuotojen sekä vuorovaikutuksen ja viestinnän kanavien ja sisältöjen kriittiseen itsearviointiin. Suositukset:
 
1. Viestinnän sisällyttäminen organisaatioiden ydintoimintoihin
• Mieti kenelle ja miten viestit. Yhden yleistiedotteen aikakausi on ohi.
• Ajattele viestintää vuorovaikutuksena. Tieto rakentuu vuorovaikutuksessa sekä omissa vertaisverkostoissa että suhteessa sidosryhmiin ja asiakkaisiin.
• Tunne mediat ja niiden toimintatavat. Sosiaalisen median hyödyntäminen tarkoittaa oman toiminnan kannalta olennaisten sisältöjen jakamista, kierrättämistä ja kommentointia.
• Sisällytä viestintä toiminnan strategiseen suunnitteluun ja toimintatapoihin. Toiminnan viestinnällistäminen edellyttää organisaation toimintakulttuurin arvioimista ja kehittämistä.
 
2. Asiasisällöt edellä hallinnonalarajojen yli
• Täsmennä omat tavoitteesi. Keskustelu omista ydintavoitteista on tärkeä osa toimintaa ja toiminnan viestinnällistämistä.
• Hae aitoa synergiaa. Liikuntakysymysten yhteiskunnallinen merkitys ja laveneminen yli hallinnonalarajojen edellyttää yhteistoiminnan ja viestintäyhteistyön kehittämistä.
• Verkostoidu joustavasti ja avoimesti. Yhteistyökuvioiden ja keskinäisten ristiriitojen avaaminen julkiselle keskustelulle tekisi kansalaisista piirun verran enemmän osallisia itseään koskevissa kysymyksissä.
 
3. Yhteistoiminnallinen työskentely julkisuuskoneistojen kanssa
• Tunnista omat tärkeät kysymykset – mistä julkisuudessa pitäisi keskustella? Kansalaisten innostaminen, sitouttaminen ja osallistaminen julkisen keskustelun kautta ja julkiseen keskusteluun olisi oltava prioriteettilistalla aika korkealla.
• Etsi uusia yhteistoiminnan malleja. Mediaseuranta tarvitsee tuekseen asiakysymysten ympärille rakennettua mediatoimintaa. Liikuntaorganisaatioiden tulisi yhdessä luoda asiantuntijavetoinen työryhmä, joka työstää liikunnan asiakysymysten viestintää yhdessä toimittajien kanssa. Ryhmän tulisi etsiä uusia toimintatapoja vuorovaikutteisen julkisuussuhteen rakentamiseksi.
 
Hankkeen tutkijat: Sanna Valtonen & Sanna Ojajärvi. Loppuraportti: TS_11_Liikunnan_mediajulkisuus.pdf

 

Tutkimukset ja selvitykset vuonna 2014

Tutkimuskatsaus lasten ja nuorten liikunnasta. Katsaus tarjoaa kokonaiskuvan 2000-luvulla (2000–2012) tehdystä lasten ja nuorten (alle 18-vuotiaat) tutkimuksesta. Katsaus kohdistuu koko liikuntatieteen alaan (yhteiskunta- ja käyttäytymistieteet, biolääketieteet). Aineisto on rajattu suomalaisissa yliopistoissa tehtyihin väitöskirjoihin, suomenkielisissä tiedelehdissä julkaistuihin vertaisarvioituihin alkuperäisartikkeleihin tai katsausartikkeleihin sekä kansainvälisissä tiedelehdissä julkaistuihin vertaisarvioituihin artikkeleihin tai katsauksiin, joissa ainakin yksi kirjoittajista on kuulunut Suomessa sijaitsevaan tutkimusorganisaatioon ja käyttää Suomessa tuotettua aineistoa. Tutkijat: Päivi Berg ja Maarit Piirtola. Hankkeen loppuraportti ilmestyy helmikuussa 2014.

• Erityisliikuntaa kuntiin – Erityisliikunnan kehittämishanke 2013–2015. Hankkeen yhteistyökunnat (7 kpl): Eura, Huittinen, Loviisa, Orimattila, Mänttä-Vilppula, Alajärvi ja Kalajoki. Hankkeen tavoitteena on luoda erityisryhmille nykyistä tasa-arvoisemmat liikuntaedellytykset, lisätä eri toimijoiden välistä yhteistyötä, ammattitaitoisten erityisliikunnanohjaajien ja erityisliikuntaryhmien määrää sekä luoda pysyviä toimintakäytäntöjä yhteistyökuntiin erityisliikunnan järjestämiseksi. Lisäksi hankkeessa selvitetään kuntien erityisliikunnan tilannetta valtakunnan tasolla. Valtakunnallisten tavoitteiden lisäksi yhteistyökunnat ovat asettaneet omat tavoitteensa erityisliikunnan kehittämiselle. Projektipäällikkö: Saku Rikala.

• Liikunnan ja urheilun mediajulkisuus ja päätöksenteko -sektoritutkimus. Vuosina 2014–15 toteutettavassa hankkeessa kartoitetaan urheilun ja liikunnan mediajulkisuutta 2000-luvulla ja selvitetään julkisuuden ja päätöksenteon välistä suhdetta. Hankkeen keskeiset kysymykset ovat a) mitä ja miten urheilusta ja liikunnasta valtavirtaisessa mediassa puhutaan ja b) miten julkisuus on muuttunut 2000-luvulla? Liikunnan liittyvän mediajulkisuuden kartoittaminen ja tulkitseminen on merkittävää, koska a) mediajulkisuus rakentaa konkreettisen ja yhteisen kosketuspinnan liikunnan ja urheilun kentän toimijoiden, kansalaisten ja päätöksentekijöiden välille, b) mediajulkisuuden tunteminen auttaa päätöksentekijöitä luotaamaan yhteiskunnallista toimintaympäristöä ja c) julkisuuslakiin sisältyvän julkisuusperiaatteen mukaisesti julkishallinnon päätöksentekoprosessilta voi edellyttää avoimuutta. Tutkijat: Sanna Ojajärvi ja Sanna Valtonen.

• Vähän liikkuvien aktivointi (2011 ja 2013–14). LTS on osallistunut LIKES-tutkimuskeskuksen tutkimushankkeeseen ”Liikuntakynnyksen yli”, jossa on pureuduttu vähän liikkuvien aktivointiin. Yhteistyön tuloksena on julkaistu kaksi raporttia: 1) Esa Rovio, Teijo Pyykkönen: Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita (LTS:n Impulssi nro 26 & LIKESin julkaisuja 251; 2011, 56 sivua). 2) Esa Rovio, Anita Saaranen-Kauppinen, Teijo Pyykkönen: Liikuntakynnyksen yli – ohjelmista ihmisen kohtaamiseen (LTS:n Impulssi nro 28 & LIKESin julkaisuja 281; 2014, 48 sivua).

 

Vuonna 2013 valmistuneet hankkeet:

• Hyvinvointi-Suomen liikuntaympäristöt. Loppuraportti / Teijo Pyykkönen, Minna Perähuhta, Hilkka Högström, Pekka Lehtinen: Liikuntaympäristöt kulttuuriperintönä – opas arviointiin, 83 sivua, 2013.

• Liikuntatiedon hyödyntäminen. Loppuraportit / a) Sanna Ojajärvi, Sanna Valtonen, Teijo Pyykkönen: Liikuntalaiva tietomerellä – navigointia politiikan ja julkisuuden tuulissa. LTS:n Impulssi nro 27, 60 sivua, 2013, b) Sanna Valtonen, Sanna Ojajärvi: Kohti liikuntatiedon tehokkaampaa hyödyntämistä. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:4 ja LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä nro 8, 43 sivua, 2013.

• Liikunnan hyvät käytännöt. Loppuraportti / Saku Rikala: Liikunnan hanketoiminta – ruusut, risut ja suositukset. LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä nro 6, 31 sivua, 2013. Väliraportti / Saku Rikala: Kohti liikunnan pysyviä käytäntöjä. LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä nro 4, 60 sivua, 2012.

• Liikunta- ja terveystieteiden maistereiden urakehitys. Julkaisu: Pauli Vuolle: Liikunnan ja terveyden uralla – vuosina 1984–2008 valmistuneiden liikunta- ja terveystieteiden maistereiden sekä työelämässä toimivien liikunnanohjaajien (AMK) urakehitys. LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä nro 7, 69 sivua.

• Liikuntalääketieteen asema ja kehitys Suomessa. Loppuraportti / Liikuntalääketiede Suomessa: Timo Takala, Arja Uusitalo: Liikuntalääketieteen kehittyminen, nykytilanne ja kehitysnäkymät & Kerstin Ehnholm, Mirja Virtala: Liikuntalääketieteen kehitys valtionhallinnon näkökulmasta. LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä nro 9, 34 sivua.

 

Aiempia tutkimuksia ja selvityksiä:

Ennen vuotta 2013 valmistuneita tutkimuksia ja selvityksiä