Soveltavan liikunnan kehittämistyö ja hankkeet

Soveltavaa liikuntaa on kehitetty vuosikymmenten ajan niin erillisillä kehittämishankkeilla kuin osana eri toimijoiden perustoimintaa. Kehittämistyötä on tehty kaikilla tasoilla aina valtakunnallisista toimijoista paikallistason kunta- ja yhdistystoimijoihin asti.

2000-luvulla soveltavassa liikunnassa on käynnistynyt laajamittainen hanketoiminta. Kehittämishankkeita on avustettu pääasiassa opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön erilaisista kehittämisavustuksista, mutta myös Euroopan unionin rahastoista sekä maakuntien kehittämisrahoista.

 

Erityisryhmien liikunta alkoi vakiintua käsitteenä 1960-luvun lopulta lähtien. Samalla erityisliikunta alkoi organisoitua ja tuli osaksi julkisen vallan toimenpiteitä. Tätä ennen erityisryhmiin kuuluvat olivat ikään kuin liikuntatoiminnan ulkopuolella ja toiminta oli piilotettua.

Vuonna 1976 käynnistyivät ensimmäiset kuntakokeilut erityisryhmien liikunnan kehittämiseksi. Liikuntieteellinen Seuran kehittämishankkeessa olivat mukana Jyväskylä, Hyvinkää ja Mäntsälä. 1970-luvulla käynnistyi myös alan opetus Jyväskylän yliopistossa. Laajamittaisempi erityisryhmien ohjattu liikuntatoiminta käynnistyi kunnissa 1980-luvulla, jolloin kunnat ottivat päävastuun erityisliikunnan järjestämisestä paikallistasolla ja palkkasivat valtion tuella erityisliikunnanohjaajia. Samalla erityisliikunnan kehittämistyö pääsi hyvään vauhtiin ja alan resurssit alkoivat kasvaa.(1)

Myös kansanterveysjärjestöt alkoivat kiinnostua vammaisten ja pitkäaikaissairaiden liikuttamisesta 1980-luvulla. Vuonna 1987 Keuhkovammaliitto hyväksyttiin ensimmäisenä kansanterveysjärjestönä valtionapukelpoiseksi liikuntajärjestöksi. Vuotta myöhemmin Keuhkovammaliitto palkkasi ensimmäisenä kansanterveysjärjestönä oman liikuntasihteerin.(2)                           

Talouslaman myötä erityisliikunnan resurssien kasvu ja kehittämistyö pysähtyivät kunnissa 1990-luvun alkupuoliskolla. Kehittämistyön vauhdittamiseksi käynnistettiin Erityisliikuntaa kuntiin 1997–1999 -hanke.(1) Vuonna 1998 liikuntalain uudistuksessa määriteltiin kunnille tehtäväksi luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle ottaen huomioon myös erityisryhmät.(3) Koulutuksessa tapahtui myös merkittävää kehitystystä 1990-luvulla, kun erityisliikunnan perusopinnot käyninstyivät ja Jyväskylän yliopistoon perustettiin alan professuuri.(1)          

Kansanterveysjärjestöissä kiinnostus terveysliikuntaan kasvoi 1990-luvulla. Vuonna 1993 päätti 18 vammais- ja kansanterveysjärjestöä perustaa yhteistyöfoorumikseen Suomen erityisliikunnan yhdistyksen SEY:n, josta muodostui 2000-luvulla Soveltava Liikunta SoveLi ry. Samana perustamisvuonna silloisen SEY:n jäsenjärjestöt käynnistivät yhteisen liikunnan kehittämishankkeen.(2)

 

2000-luku hankkeiden aikaa

Erityisliikunta vakiinnutti paikkansa suomalaisessa liikuntakulttuurissa 1990-luvun lopulta alkaen.(4) Kuntien erityisliikunnan tarjonta on kasvanut koko 2000-luvun. Alan kehittämistyötä on jatkettu 2000-luvulla yhä enemmän erilaisilla hankkeilla. Valtakunnan tasolla kehittämistyötä on tehty muun muassa Erityisliikuntaa kuntiin -hankkeilla. Paikallistasolla kunnat ja yhdistykset ovat toteuttaneet omia hankkeitaan.

Erityisliikunnan kehittäminen on hankemaailmassa kuitenkin edelleen marginaalissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2016 liikunnan kehittämishankkeisiin ohjaamasta 20 miljoonasta eurosta vain noin kolme prosenttia (0,6 milj. euroa) kohdentui suoraan erityisryhmien ja ikäihmisten liikunnan ja liikkumisen kehittämiseen.(5)

Lisäksi 2000-luvulla arviointityö on tullut osaksi erityisliikuntaa. Kuntien erityisliikuntaa on arvioitu neljän vuoden välein. Arvioinneilla on vastattu valtionhallinnon tarpeeseen saada tietoa kuntien toiminnasta.(1)

Myös järjestökenttä on jatkanut toimintansa kehittämistä 2000-luvulla. Uusia kansanterveys- ja vammaisjärjestöjä on hyväksytty valtionapukelpoisiksi liikuntajärjestöiksi. Myös järjestöt ovat toteuttaneet useita kehityshankkeita. Esimerkiksi Soveltava Liikunta SoveLissa hankkeilla on kehitetty järjestön koulutustoimintaa.(2) Kansanterveys- ja vammaisjärjestöt ovat kehittäneet hankkeilla oman kohderyhmänsä liikkumismahdollisuuksia. Vammaisurheilujärjestöjen osalta yhteiset kehittämishankkeet loivat pohjaa järjestöjen yhdistymiselle, kun vuonna 2009 Elinsiirtoväen Liikuntaliitto ELLI ry, Näkövammaisten Keskusliitto ry (NKL), Suomen Invalidien Urheiluliitto ry (SIU) sekä Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilu ry (SKLU) perustivat uuden yhteisen järjestön, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n(6).

Teksti: Saku Rikala
 
 
Lähteet
1. Piispanen, Toni–Koivumäki, Kari: Erityisliikunnanohjaajajärjestelmän synty – laadukasta liikuntaa jo yli 25 vuoden ajan. Liikunta & Tiede 6/2010 ja Koivumäki, Kari: Erityisliikunnan perustiedosto 2014. Valtion liikuntaneuvosto/Erityisliikunnan jaosto.
2. Hölsömäki, Heidi – Taulu, Anne (toim.): Soveltava Liikunta SoveLi – 20 vuotta liikuntaa yhdessä kehittäen. Soveltavan liikunnan julkaisuja 4. Soveltava Liikunta SoveLi ry.
3. Valtionhallinto liikunnan edistäjänä 2011–2015. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:4.
4. Rintala, Pauli–Huovinen, Terhi–Niemelä, Satu: Soveltava liikunta. 2012. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 168.
5. Rikala, Saku: Liikunnan kehittämisessä uskotaan hankkeisiin. Liikunta & Tiede -lehti 6/2016.
6. Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n internetsivut www.vammaisurheilu.fi.