Suomalaisella liikuntatutkimuksella hyvä tuotos-panos -suhde

Artikkeli julkaistu lehdessä: 
Liikunta & Tiede 1/2012
Artikkeli alkaa sivulta: 
16

Julkaisutoiminnan määrissä mitattuna suomalaisen liikuntatutkimuksen tuotos-panos -suhde on hyvä. Valtion rahoituksen osuus oli meillä vertailumaiden korkein, 82 prosenttia. Liikuntatieteellistä tutkimusta tekevien tulisikin harkita rahoituksen hakemista myös muista kuin perinteisistä rahoituslähteistä, toteaa Valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaoston puheenjohtaja Leena Haanpää. 

Tieteenala-arvioinnin tavoitteena oli saavuttaa yleiskäsitys pohjoismaisesta liikuntatieteen tilasta sekä maittain että kokonaisuutena. Oma mielipiteeni on, että yleiskäsitys saavutettiin kaiken kaikkiaan hyvin.

Arvioinnissa käytetyt tutkimuksen tilan ja tason mittarit osoittavat monia mielenkiintoisia eroja, esimerkiksi sen, miten liikuntatutkimuksen henkilökunnan määrä vaihtelee maittain ja minkälainen on maiden tieteellisten julkaisujen taso. Se kertoo myös epäsuhdasta opetushenkilökunnan ja tohtorikoulutettavien määrän suhteen erityisesti Suomessa.

Julkaisutoiminnan määrissä mitattuna suomalainen liikuntatutkimuksen tehokkuus tuotos-panos mittarilla on korkea! Suomessa tuotettiin eniten mittausvälillä 2006–2010 kaksoissokkoarvioinnin mukaisia tieteellisiä artikkeleja, näistä suurin osa lääke- ja terveystieteen julkaisuja. Niin ikään, raportin mukaan lääke- ja terveystieteellisen liikuntatutkimuksen henkilöstön osuus on Suomessa Pohjoismaiden suurin. Raportti osoittaa varsin selvästi, että Suomessa on viime vuosikymmenellä panostettu voimakkaasti liikuntalääketieteelliseen tutkimukseen.

Yksi arvioinnin osa-alue liittyi pohjoismaisen liikuntatutkimuksen rahoitukseen. Tiedot rahoituksen määristä ja rahoittajatahoista pohjautuivat tutkimukseen osallistuneiden yksiöiden ilmoittamiin tietoihin. Keskeinen tulos on, että suomalainen liikuntatutkimus on erittäin riippuvainen valtion rahoituksesta. Valtion rahoituksen osuus oli vertailumaiden korkein, 82 prosenttia! Ero vähiten valtion rahoituksella toimivaan Tanskaan (45 % valtion rahoitusta) oli peräti 37 prosenttiyksikköä. Suomessa teollisuus rahoittaa hyvin marginaalisesti liikunta-alaa ja myös kansainvälisen rahoituksen osuus jää vähäiseksi.

Rahoitusta laajemmalta kentältä  

Liikuntatieteen rahoitus puhuttaa tällä hetkellä tutkijapiirejä. Viime hallituskaudella tuolloisen Opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntayksikössä toteutettu rahoituksen linjanmuutos on merkinnyt rahoituksen vähentymistä liikunnan terveys- ja lääketieteellisestä tutkimuksesta käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteiden hyväksi.

Tämä strategisen painopistealueen muutos ei ole miellyttänyt kaikkia osapuolia, sillä korvaavaa rahoitusinstrumenttia ei ole osoitettu tilalle. Tämä nousi esiin myös arviointiraportin haastatteluissa. Kuten raportissa todetaan, on kuitenkin välttämätöntä, että tutkijat tunnistavat rahoituksen painopistealueen muutoksen.

Jatkossa liikuntatieteellistä tutkimusta tekevien tulisi harkita – tieteenalasta riippumatta – rahoituksen hakemista myös muista kuin perinteisistä ministeriön alaisista rahoituslähteistä. Erityisen tärkeää olisi, että toiminnan tai tutkimuksen rahoituksen perusta jakautuisi useammalle rahoittajataholle. Myös panelistit toivat tämän seikan esiin raportissa: EU-rahoituksen haun mahdollisuudet voivat toimia sysäyksenä kansainväliselle yhteistyölle. Tähän suuntaan edetäkseen yksiköt tarvitsevat niin korkeatasoista tutkimusta, hallinnollista sitoutumista pitkäjänteiseen toimintaan kuin luonnollisesti tutkimuksen toteuttamisen kannalta soveltuvan tutkimusympäristön.

 

Lue koko artikkeli (pdf tiedosto alla)

 

Tiedostot

(application/pdf - 191.37 Kt)

Anna palautetta

Voit antaa palautetta Liikunta & Tiede -lehden artikkeleista.