Liikunta & Tiede 5/2017

Tutustu tästä lehden sisältöön
Pääkirjoitus: 
Sikamakeeta ja fantsua?

Miksi liikunnan terveysvaikutukset, jotka ovat moninkertaisia vaikkapa istumisen välttelyyn verrattuna ja lähes kaikkien tuntemia, eivät saa ihmisiä jatkamaan liikkumista vaikka ei tunnukaan niin kivalta – ainakaan heti alkuun?  Meillä on käsissämme loistava tuote. Eikö se kelpaa ihan itsenään, ehkä pienillä kuorrutteilla, mutta ilman sikamakeeta pakkausta?

 

Turun Sanomien yleisönosastoon kirjoitti muutama viikko sitten huolestunut äiti otsikolla ”Milloin me tehdään jotain kivaa koululiikunnassa?” Äitiä huolestutti, koska pojan mukaan koululiikunnassa ei juuri koskaan tehdä mitään kivaa. Seiskaluokkalaisen pojan syksyn ohjelmassa oli muun muassa yleisurheilua, yhteislenkki ja suunnistusta – niitä tavallisia koululiikunnan aiheita siis. Koululiikunnasta oli puhe myös elo-syyskuun vaihteessa Liikuntatieteen päivien yhteydessä järjestetyssä ”Koulu liikkuu – mihin suuntaan?” -tapahtumassa. Ja puhetta riitti. Suurimmaksi osaksi mentiin sielläkin ”ilon kautta”. Koululiikunnan tulisi olla hauskaa ja uusia makeita juttuja tulisi kehittää jatkuvasti.

Edellä mainittu yleisönosastokirjoitus sai minut kuitenkin viimeistään pohtimaan, että mennäänkö tässä jo liian pitkälle. Oletteko nähneet yleisönosastokirjoituksissa vaadittavan, että vaikkapa historian tai uskonnon opetuksen pitäisi olla kivaa? Toki se joskus on paikallaan, mutta enimmäkseen opiskelu on sellaista pikkuisen tylsää puurtamista. Ja opiskelustahan koululiikunnassakin on kyse, vaikka se tuntuu usein unohtuvan. Liikunta mielletään monesti koulupäivien virkistäjänä, eikä siinä mitään, voihan se sitäkin olla. Liikunta on kuitenkin myös oppiaine siinä missä muutkin kouluaineet. Yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää, on oppia liikkumaan kuin vaikkapa antiikin historian tapahtumat. Nuorena saatu oppi kantaa pitkälle elämässä myös liikkujana ja tuo terveitä elinvuosia.

Samaa ”ilon kautta” -ideaa on tullut liikunnan edistämiseen yleisemminkin. Tutkimustuloksetkin toki tätä tukevat. Miellyttävältä tuntuvaa harrastusta jaksaa varmemmin. Makealta maistuva liikuntakokemus on hyvä motivaattori. Toisaalta, onko kokonaan haudattu ajatus, että liikunnasta vois tulla tapa, vaikka se ei niin kivalta tuntuisikaan? Siis, jos tietää, että liikunnalla pitää yllä ja jopa parantaa terveyttään. Voisiko sitä vain jatkaa niin kauan, että siitä tulee tapa, jota ilman ei osaa olla. Vaikkei olisikaan niin ”sikamakeeta ja fantsua” – ainakaan heti alkuun.

Moni tuskailee salaatin ja vihannesten kanssa. Niitä tulee kerättyä lautaselle, koska ne ovat terveellisiä. Ei välttämättä siksi, että ne maistuisivat niin kovin hyvältä – ainakaan heti alkuun. Pikkuhiljaa niistä tulee tapa. En osaisi enää syödä ruisleipää ilman tomaattiviipaleita. Salaattiakin tulee lounaalla kasattua iso lautasellinen ihan huomaamattaan.   

Liikunnan kentällä on viime aikoina puhuttu paljon liikkumattomuudesta. ”Pylly ylös” -kampanjat ja vastaavat ovat tehonneet. Liikunnallisesti passiivisetkin ihmiset ovat saaneet sähköpöydät työhön ja viettävät suuren osan työpäivästään seisten. Miksi? Seisominenko tuntuu mukavammalta kuin istuminen? Uskon kyllä, että seisomiseenkin tottuu, mutta ei se kivaa ole – ainakaan heti alkuun. Ihmiset kuitenkin tekevät näin, koska tietävät sen olevan terveellistä.

Miksi liikunnan terveysvaikutukset, jotka ovat moninkertaisia vaikkapa istumisen välttelyyn verrattuna ja lähes kaikkien tuntemia, eivät saa ihmisiä jatkamaan liikkumista vaikka ei tunnukaan niin kivalta – ainakaan heti alkuun? Miksi salaattia ja seisoskelua jaksetaan jatkaa paremmin alun hankaluuksista huolimatta? Nämä ovat hyviä kysymyksiä selvitettäväksi tulevissa tutkimuksissa. 

Meillä on käsissämme loistava tuote. Eikö se kelpaa ihan itsenään, ehkä pienillä kuorrutteilla, mutta ilman sikamakeeta pakkausta?

Kari Kalliokoski

 

Lehden verkkoartikkelit

Artikkeli
Vähäinen liikkuminen ei välttämättä ole pysyvä elämäntapa, vaan tiettyyn elämäntilanteeseen liittyvä ilmiö. Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudelle onkin ominaista pikemminkin muutos kuin pysyvyys, kirjoittavat tutkijat Markku Vanttaja, Juhani...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 04 - 09
Kolumni
Urheilu sai kestolottovoiton 1971, kun Veikkaus otti pelivalikoimaansa puhtaan onnenpelin. Tuotosta riitti jaettavaa kaikenmoisille keskusjärjestöille ja muille edunsaajille. Liikunta muuttui 1980-luvulla yhä useammalle henkilökohtaisen näytön...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 15 - 15
Artikkeli
  Kuohunta urheilun rakenteiden ja organisaatioiden ympärillä ei näytä vaikuttaneen suomalaisten kiinnostukseen itse huippu-urheilua kohtaan, kirjoittaa tutkija Jarmo Mäkinen Liikunta & Tiede –lehdessä. Huippu-urheilijoiden arvostus...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 27 - 30
Artikkeli
Fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon ajatellaan usein olevan toistensa vastakohtia ja vaihtoehtoja.  Arjessa liikunta ja liikkumattomuus esiintyvät vuorotellen pitkin päivää, jopa hyvinkin lyhyinä jaksoina. Osa liikunnan ja...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 32 - 37
Emeritus ihmettelee
Tolkuttoman työlääseen hakuprosessiin sisältyy useita mustia kohtia, jotka voitaisiin helposti korjata. OKM voisi, ainakin koemielessä, julistaa apurahoja, joita voi hakea joko arpomalla tai perinteisellä tavalla, mutta vain jommallakummalla...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 70 - 71