Liikunta & Tiede 4/2017

Tutustu tästä lehden sisältöön
Pääkirjoitus: 
TIEDETTÄ JA POLITIIKKAA – VAI TIEDEPOLITIIKKAA

Opetus- ja kulttuuriministeriö on perinteinen liikuntatieteellisen tutkimuksen rahoittaja. Vielä kymmenkunta vuotta sitten rahoitusta myönnettiin hyvinkin erityyppisiin hankkeisiin, mutta viime vuosina ohjausta on tarkennettu reilusti. Rahoitusta myönnetään spesifeihin, ministeriön tärkeiksi kokemiin tutkimuskohteisiin. Samalla myös muuta ohjausta on tarkennettu.

 

Samalla myös muuta ohjausta on tarkennettu. Yksi tällainen kohde on tutkimuksen monitieteisyyden, liikuntatieteiden keskinäisen ja muitten tieteenalojen kanssa – kansallisesti ja kansainvälisesti – tehtävän yhteistyön korostaminen.

Liikuntatutkijat ovat perinteisesti olleet hyviä verkostoitumaan ainakin lähitieteiden kanssa ja viime vuosina on nähty mukavasti myös poikkitieteellisiä hankkeita, joten tässä suhteessa pullat ovat hyvin uunissa. Lehtemme tässä numerossa muutamat maamme johtavat liikuntatutkijat valottavatkin oman tieteenalansa yhteistyökuvioita toisten tieteenalojen kanssa nyt ja tulevaisuudessa.

Monille valtiovallan puuttuminen ja ohjaus siihen, mitä, miten ja kenen kanssa tutkitaan, on punainen vaate. Puheissa korostuu tieteentekemisen vapaus – tutkijat tietävät parhaiten mitä kannattaa tutkia. Näissä puheissa kuitenkin unohtuu se, että työantajalla – siis tutkijoiden tapauksessa tutkimuksen rahoittajalla – on viime kädessä oikeus päättää siitä mitä tehdään.

Tai tässä tapauksessa mitä tutkitaan. Itse esimerkiksi löytäisin kyllä lukemattomia mielenkiintoisia liikuntafysiologisia kysymyksiä, jotka ovat vailla ratkaisua, mutta ymmärrän valtiovallan ajatusmallia. Tiedämme jo niin paljon liikunnan hyödyistä ja vähäisistä haitoista, että voimme suositella runsasta liikuntaa kaikille. Akuutein ongelma on se, kuinka ihmiset saadaan liikkumaan ja tähän liittyvää tutkimusta tarvitaan kiireimmin.

Onneksi myös niin sanottua liikuntatieteellistä perustutkimusta rahoittavia tahoja on vielä olemassa myös valtion taholla. Liikuntatutkijat ovat viime vuosina menestyneet ilahduttavasti Suomen Akatemian rahoitushauissa. Tämä on sikäli hienoa liikuntatieteiden kannalta, että siellä hakemukset arvioidaan ennen kaikkea niiden tieteellisen laadun perusteella, joten liikuntatutkimuksen taso tulee tälläkin mittarilla todetuksi korkeaksi.

Hakemusten tieteellisessä arvioinnissa Akatemia käyttää kansainvälisiä arviointipaneeleja, jotka pisteyttävät hakemukset kuusiportaisella asteikolla. Korkeimman arvosanan eli kuutosen saaneet hakemukset yleensä tulevat rahoitetuksi, mutta koska kilpailu on kovaa niin näitä paneelien sanalla ”outstanding – ylivertainen” pisteyttämiäkin hakemuksia voi jäädä ilman rahoitusta. Tämä on tietysti ymmärrettävää, jos korkeimman pistemäärän saaneita hakemuksia on enemmän kuin voidaan rahoittaa, mutta hämmentävää kun rahoitus toisinaan päätyy heikomman arvosanan saaneille hankkeille.

Erinomainen käytäntö on, että Akatemia lähettää hakijoille tiedoksi myös paneelien lausunnon, jossa hakemuksen vahvuudet ja heikkoudet käydään perusteellisesti läpi. Näin myös hylkäävän päätöksen saanut hakija voi kehittää hakemustaan ja tulla mahdollisesti tulevaisuudessa rahoitetuksi. Tutkimuksen tieteelliset ansiot tai puutteet tulevat näin hyvin peratuiksi paneelien lausunnoissa, mutta toimikuntien tekemien lopullisten rahoituspäätösten perusteet jäävät hakuun osallistuneilta pimentoon. Olisiko myös tässä syytä miettiä päätöksenteon avoimuutta ja hyvää hallintotapaa?

Tutkijoilta vaaditaan nykyään avointa julkaisemista. Voitaisiinko samaa toivoa myös rahoituksesta päättäviltä?

Kari Kalliokoski

 

 

Lehden verkkoartikkelit

Artikkeli
Oppiminen on laaja kokonaisuus ja liikunta tärkeä kasvuympäristön tarjoama oppimisväylä. Liikunnan myönteiset vaikutukset kouluarvosanoihin on havaittu erityisesti matemaattisissa aineissa. Liikunta voi myös vahvistaa lasten muistia ja...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 04 - 09
Artikkeli
Liikunnan ylivertaiset terveysvaikutukset ovat lisänneet myös perustieteiden kiinnostusta selvittää liikunnan vaikutusmekanismeja, mikä tarjoaa mahdollisuuden win-win  -yhteistyöhön, kirjoittavat tutkijat Juha Hulmi, Riikka Kivelä ja  ...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 10 - 13
Artikkeli
Fyysisesti aktiivisilla ikääntyneillä ihmisillä on pienempi riski sairastua muistisairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin, ja liikuntaa on ehdotettu jopa muistisairauksien hoidoksi. Positiivinen yhteys aerobisen kunnon ja aivojen rakenteellisen...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 14 - 16
Kolumni
Sodat muuttavat yhteiskuntaa vääjäämättä. Niin Suomessakin. Sotavuodet pakottivat kansalaiset liikkumaan. Henkensä edestä ja henkensä pitimiksi.  Liikuntakulttuuri ei ollut Suomen selviytymisen kannalta päällimmäisin asia sotavuosina....
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 27 - 27
Artikkeli
Ikääntymisen perimmäinen syy on edelleen epäselvä, eikä ikääntymisvauhtia yksilötasolla voida tarkasti ennustaa. Kaksostutkimukset ovat haastaneet vallitsevaa käsitystä siitä, että liikunnalla voidaan hidastaa ikääntymistä.  Modernit biologisen...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 38 - 41