Liikunta & Tiede 1/2017

Tutustu tästä lehden sisältöön
Pääkirjoitus: 
LIIKKUMATTOMUUS & TIEDE

Liikuntatutkimuksen kentällä on viime vuosina ollut vahvasti esillä kaksi toisistaan poikkeavaa mielenkiinnon kohdetta; kovatehoisen liikunnan ja toisaalta liikkumattomuuden terveysvaikutukset.

Kovatehoisen liikunnan terveysvaikutuksista keskustelu kävi kiivaimmillaan 3–4 vuotta sitten. Nyt sen paikan on mediassa ottanut liikkumattomuuden terveysvaikutukset.

Istuminen tappaa, tietävät jopa pienet lapsetkin. Hekin, jotka eivät ole innostuneet liikunnan terveysvaikutuspaasauksesta tai harrasta hikiliikuntaa, ovat kuitenkin heränneet tähän ”pylly ylös”-buumiin.

Liikkumattomuuden terveyshaittoihin liittyvät tutkimustulokset perustuivat aika pitkään kyselyillä kerättyihin tietoihin istumisen ja muun paikallaanolon määrästä ja näiden yhteydestä objektiivisesti mitattuihin terveysmuuttujiin.

Vaikka näissä tutkimuksissa on yritetty tilastollisesti vakioida tiettyjä istumiseen ja liikkumattomuuteen läheisesti liittyviä tekijöitä, kuten tupakointia, huonoja ravintotottumuksia ja jopa varsinaisen kuntoliikunnan määrää, ei niiden mahdollisia piileviä yhdysvaikutuksia voida kokonaan poistaa.

Toisaalta tällä asetelmalla ei voida myöskään osoittaa syy-seuraus-suhteita tai hoidon tehoa, siis sitä auttaako istumisen vähentäminen parantamaan terveyttä. Siihen tarvitaan satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia.

Viime aikoina tutkimustuloksia on saatu myös tällaisista tutkimuksista. Niissä osa porukasta on arvottu istumista ja muita päivänaikaisia passiivisia jaksoja vähentävään ryhmään, toisen osan jatkaessa entisenlaista käytöstään. Hyvä esimerkki tällaisesta on Arto Pesolan väitöskirjatutkimus tämän lehden sivuilla 36–41.

Kuten Pesolankin tutkimus hyvin osoittaa, istumisen vähentämisellä saavutettavat terveyshyödyt eivät välttämättä ole läheskään yhtä suuria kuin epidemiologiset tutkimukset antaisivat olettaa. Yksi tärkeä syy tähän on tietysti se, että pielessä olevien arvojen korjaaminen on huomattavasti työläämpää kuin ennaltaehkäisy. Tämäkin on tärkeä syy koko elämän kestävään liikkumattomuuden välttämiseen – eli siis aktiivisena pysymiseen.

On kuulunut myös puhetta siitä, että seisomisella voisi korvata jopa varsinaisen hikiliikunnan terveysvaikutuksia. Meiltä kuitenkin puuttuu kunnon näyttöä siitä, miten suuria istumisen välttämisen terveysvaikutukset ovat verrattuna liikunnallisesti aktiiviseen elämäntapaan. Jos koko päivän seisoskelulla saa samat terveyshyödyt kuin esimerkiksi 15 minuutin aamun ja iltapäivän työmatkakävelyllä/pyöräilyllä, jolla jo täyttyy nykysuositusten mukainen ”puoli tuntia päivässä”, on syytä kysyä onko lopulta aihetta huolestua päivänaikaisesta liikkumattomuudesta?

Onko päivittäin tunnin kuntoliikuntaa harrastavan välttämätöntä miettiä istumisen haittoja ja sitä milloin ja miten taas ”ottaa niitä askeleita”. Työpäivän aikaisessa liikuskelussa on kääntöpuolensakin. Seisomisesta seuraa helposti alaselkävaivoja ellei keskivartalon lihaksisto ole riittävässä kunnossa. Liikuskeluun palaa työaikaa ja toisaalta monet tehtävät vaativat keskittymistä ilmanturhia taukoja. Ollaanko vapaa-ajan liikunnalla perinteisesti hoidettua terveysliikuntaa näin samalla ujuttamassa myös osaksi työpäivää?

Tätä lehteä lukiessamme tiedämme jo, ovatko suomalaiset pohjoismaisten hiihtolajien edustajat päässeet tuulettamaan hyviä suorituksia käynnissä olevissa Lahden MM-hiihdoissa. Toivottavasti niin. Kisojen menestyksen takaa myös taustalla häärivä suuri talkoolaisten joukko. ”Mitä sitten, jos enää ei löydykään talkoolaisia, jotka ovat valmiita sitoutumaan tapahtumaan jopa vuosien ajaksi?”, kysyy Anniina Ihamäki lehden sivulla 81. Palkallisena työnä tehtynä tällaisten kisojen järjestämisestä tulisi aivan liian kallista. Pitäkäämme talkoolaisistamme hyvää huolta jatkossakin!

kari.kalliokoski@utu.fi

Lehden verkkoartikkelit

Artikkeli
Kilpaurheiluun kiinnittyminen ei ole aina suoraviivaista eikä etene kaikilla samalla tavalla. Urheilutoimijoiden on olennaista pohtia, mitä mahdollisuuksia eri poluilla kulkevilla on. Kysymys on urheiluun sosiaalistamisen ja lahjakkuuksien...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 04 - 08
Artikkeli
Nuoruus ei ole liikunnan harrastamisen osalta ratkaiseva loppuottelu. Liikunta-aktiivisuus vaihtelee. Liikunnan palaaminen osaksi arkea on mahdollista, kunhan ympäristön tarjoama tuki kohtaa nuoren liikuntaan kohdistamat merkitykset ja odotukset,...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 11 - 15
Artikkeli
Suomessa urheiltiin vuonna 1917 vilusta ja nälästä huolimatta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ensimmäisiä uimahallejakin suunniteltiin vakavasti jo ainakin Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun ja Viipuriin, kirjoittaa tutkija Jouko Kokkonen Liikunta...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 17 - 22
Artikkeli
Yhä useampi vammainen nuori osallistuu urheiluseuratoimintaan. Myös suosituksen mukaisesti liikkuvien nuorten osuus on kasvussa. Noin kuudesosalla peruskoulua käyvistä nuorista on vamma tai sairaus. Urheiluseuratoimintaan osallistumisen lisää...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 28 - 30
Artikkeli
Päivittäisen istumisajan tiedetään olevan yhteydessä kasvaneisiin terveysriskeihin, vaikka liikuntasuositukset muuten täyttyisivät. Jo hyvin pieni istumisen vähentäminen vaikuttaa ehkäisevän epäedullisia muutoksia, kirjoittaa tutkija Arto Pesola...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 36 - 41
Artikkeli
Urheilun parissa toimitaan hyvin erilaisista lähtökohdista. Kun järjestelmän eri tasot eivät resonoi keskenään johtaminen on vaarassa kadottaa yhteyden kohteeseensa. Järjestelmä ei useinkaan tunnista tapoja, joilla yksilön tavoitteet muodostuvat,...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 42 - 45
Artikkeli
Huipun ja hyvän ero on merkittävä. Hyväksi voi tulla kovalla työllä ja ohjeita noudattamalla. Huipulle pääsy edellyttää lisäksi kokonaisuuden hahmottamista, oleellisen ymmärtämistä ja rohkeaa oman näkemyksen toteuttamista, kirjoittaa tekniikan...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 46 - 51
Artikkeli
Urheilukatsomoista ja medialaitteiden äärestä löytyy joukko, joka on huippu-urheilulle välttämätön.  Median ylläpitämien yleisökuvausten perusteella suomalainen penkkiurheiluväki vaikuttaa varsin ikävältä ja kiittämättömältä joukolta,...
Tämä artikkeli on lehden sivuilla: 52 - 55