Liikunta & Tiede 6/2010

Tutustu tästä lehden sisältöön
Pääkirjoitus: 
Järjellisempiä tapoja etsimässä

 ”An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur”, näin kerrotaan suurvalta-Ruotsin valtakunnankanslerin Axel Oxenstiernan rohkaisseen poikaansa, kun tämä oli lähdössä kolmekymmenvuotisen sodan rauhanneuvotteluihin. Kyseessä on monille tuttu lentävä lause: ”Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.” Noista sanoista on kulunut yli kolme ja puolisataa vuotta, mutta onko itse asiassa tapahtunut muutosta?

Onko hallinnassa, hallinnossa enemmän järkeä? Yksi keino järjellisempien tapojen löytämiseksi on arvioida jo käytössä olevia toimintamalleja. Parhaillaan on liikuntakulttuuria koskien käynnissä valtion liikuntaneuvoston lakisääteiseen tehtävään liittyvä valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutusten arviointi. Ramboll Managementin toteuttama arviointi merkitsee isoa periaatteellista askelta, sillä aiemmin liikuntapolitiikan äärellä tehty arviointityö on keskittynyt yksittäisiin hankkeisiin, toimijatahoihin ja ruohonjuuritason toimintaan. Nyt on tartuttu ylätason ja politiikkatason arviointiin. Näin laajat yritykset eivät ole olleet kovin yleisiä meikäläisessä valtionhallinnossa. Tiettävästi mikään muu hallinnon ala Suomessa ei kuitenkaan ole lähtenyt näin kattavaan yritykseen. Kyse on siis uraauurtavasta työstä, mikä ote muuten ei ole liikuntakulttuurin toimijoille ollut ennenkään vierasta. Nyt arvioinnista on tulossa kokonaisvaltaista julkisen politiikan tietotuotantoa. Tuotantoa, joka onnistuessaan on korvaamaton väline tietoperustaiseen johtamiseen. Ensimmäisen vaiheen aikana syntyi arviointimalli, joka pelkistää ja jäsentää moniulotteisen kentän prosesseja. Loppuvaiheessaan oleva arviointiprosessi ja sen tuottamat tulokset tulevat osaltaan paljastamaan, miten toimiva malli kokonaisuudessaan on. Joka tapauksessa pienellä säädölläkin työkalu on jo tässä vaiheessa osoittautunut arvokkaaksi. Oppia on ollut tarjolla monille eri tahoille. Arviointimalli auttaa myös pitkäjänteisen seurannan ja tietoperustaisen johtamisen kannalta välttämättömien seurantajärjestelmien pohdinnassa ja ylipäätään poliittisten tavoitteiden ja arviointikriteerien työstämisessä. On kuitenkin muistettava, että nyt lähdettiin umpihankkeen. Lopputulos tulee väistämättä kaipaamaan kriittistä tarkastelua ja päivittämistä. Nyt saadaan kokemusta kokonaisvaltaisesta arvioinnista. Ei ehkä saada kovin konkreettisia tuloksia, mutta päästään kiinni eri teema-alueiden arvioinnin haasteisiin, kuten tiedon puutteisiin, tai tavoitteiden epämääräisyyteen. Olemassa oleva tietoperusta ei kovinkaan usein tarjoa mahdollisuutta pitkäjänteisen kehityksen seurantaan. Tällä arviointikierroksella tietoperustan kohentamiseksi tehdyt temput ovatkin pääosin sellaisia, että ne tuottavat kiinnostavampia tuloksia todennäköisesti vasta tulevaisuudessa. Jatkuvuus tai pysyvyys onkin niin arvioinnin näkökulmasta kuin valtionhallinnon toimenpiteitä koskien teema, jota kannattaa pohtia. Kaiken kaikkiaan uskon, että arvioinnista tulee olemaan liikuntakulttuurillemme vielä paljon iloa. Parista asiasta on kuitenkin syytä pitää huoli. Määrällisten mittareiden tuottaman tiedon ohella on syytä pitää huoli myös laadullisen aineiston hyödyntämisestä. Mitkään indikaattorit eivät saisi sokaista tervettä järkeä ja kriittistä ajattelua. Arviointia tuskin koskaan saadaan aukottomaksi ja riskinä on, että määrällisten ilmaisimien yksinkertaistetuissa tulkinnoissa nähdään vain kolikon toinen puoli tai vain pieni osa siitäkin. Toivoa siis sopii, etteivät asioista vastuussa olevat lankea tähän ansaan. Jos nimittäin niin käy, saa Oxenstierna virnistellä pilvenreunallaan entiseen malliin.