Harrastus − harvoille huvia?

OKM:n raportti: harrastaminen kannattaa aina. Tutkijat: ei ole pakko harrastaa. Keskustelua harrastamisesta on syytä jatkaa, päättelee Teijo Pyykkönen blogissaan.

Blogi • Teijo Pyykkönen / LTS • 28.3.2017

 

KUN 12-VUOTIAS KYSYI kesken koripallon pääsiäisturnauksen ”milloin meillä on vapaa-aikaa?”, pysähdyin ensi kertaa miettimään harrastamisen ja suorittamisen eroja. Nyt, pari vuosikymmentä myöhemmin, harrastaminen nähdään entistä useammin suorittamisen synonyymiksi – ainakin mikäli uskomme tutkijoita.

Lapsuuden tutkimuksen dosentti Kirsi Pauliina Kallio ei keksi yhtään syytä, miksi lapsen olisi pakko osallistua järjestettyyn vapaa-ajan toimintaan ja miksi elämän pitäisi olla järjestettyä, suunniteltua, tavoitteellista ja sovittua (HS 25.1.2017). Samoja asioita voi saada muutenkin kuin ”harrastamalla”. Lastenpsykiatri ja perheterapeutti Janna Rantala on samoilla linjoilla: ”Harrastukset eivät ole välttämättömiä eikä sellaisia tarvitse lapsille väkisin keksiä” (MTV 6.2.2015).

Olemme jo tottuneet väitteeseen, että osa vanhemmista toteuttaa omia saavuttamattomia urheilu-unelmiaan piiskaamalla lapsiaan määrätietoisiin harrastussuorituksiin. Nyt vanhempien pontimia on alettu aprikoida muussakin harrastamisessa: kuinka tärkeää isille ja äideille on osoittaa hyvää vanhemmuutta ja kunnon kansalaisuutta kyyditsemällä jälkikasvuaan organisoituun harrastukseen? Onko harrastamisessa kyse enemmän aikuisten kuin lasten jutusta?

 

TUTKIJAT KOETAAN hankaliksi, koska he punnitsevat asioita monelta kantilta. Sen sijaan politiikkapuheessa asioiden täytyy olla joko näin tai noin, ei molempia. Siksi harrastaminen edustaa poliittisessa retoriikassa pelkästään hyvää ja hyödyllistä. Harrastaminen ymmärretään suoraksi jatkeeksi takavuosien ylevälle ”lapset pois kadulta”-ajattelulle.

Sipilän hallituksen tavoitteena on lisätä lasten harrastusmahdollisuuksia. Tähän liittyen työryhmä on istunut ja julkaissut raporttinsa ”Jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus mieleiseen harrastukseen” (OKM 27.3.2017). Otsikon tavoite on toki kannatettava. Mahdollisuuksien luominen ei näyttäisi olevan kaukana tutkijoiden viestistä, että ei saisi olla pakko harrastaa. Onko ministeriön työryhmä tutkijoiden linjoilla ja liittänyt reunahuomautuksia harrastusintoiluun? No ei.

OKM:n työryhmä ponnistaa hallitusohjelmasta. Ryhmän raportilla lienee ollut vahva poliittinen tilaus. Lyhyessä ajassa (4 kk) on pitänyt osoittaa, että asiaan on pontevasti ryhdytty. Raportista voi aistia, että vakavampaan ja moniäänisempään tulokseen olisi päästy ilman hätäistä aikataulua.

Raportin perusteella työryhmä on tuskastunut jo työnsä lähtökohtiin: ”Lasten elämä on nykyään kiireistä” (miksi lisätä kiirettä harrastuksilla?), ”Lasten ja nuorten harrastaminen on kasvussa, 89 % harrastaa” (onko harrastamattomuus valtakunnallisesti edes ongelma?), ”Ei ole tietoa, miksi osalla lapsista ei ole mieleistä harrastusta” (miten tehdä esityksiä, kun ei tiedetä mitä korjata/parantaa?), ” Nykyisen toiminnan vaikuttavuutta ei ole pystytty arvioimaan” (miten tehdä esityksiä panostuksista, kun ei tiedetä mikä vaikuttaa ja mikä ei?). Tältä pohjalta esitysten tekeminen lienee maistunut veikkaamiselta.

Työryhmäraportti on hallinnon mentaalikartta lasten ja nuorten harrastamisesta: se tuo näkyväksi hallinnon tapaa hahmottaa harrastamisen maailmaa. Tarkastelu keskittyy asioihin, jotka näkyvät ministeriön neuvotteluhuoneesta. Hallinto on keskellä, ihmisten arki jossain reunoilla.

Raportissa kyllä tunnistetaan harrastamisen eri muodot − ohjattu/omatoiminen, ryhmässä/yksin – mutta omatoiminen harrastaminen ryhmässä tai yksin on jäänyt raportissa vähälle huomiolle. Kun arkea eletään yhä vähemmän isoveljen valvonnassa, tulisi harrastamista tarkastella vähintään yhtä paljon alhaalta kuin ylhäältä. Työryhmän olisi kannattanut korostaa jo otsikossa, että se rajaa tarkastelunsa valtionhallinnon näkökulmaan.

 

TYÖRYHMÄRAPORTTEJA syntyy enemmän kuin kukaan ehtii lukea saati hyödyntää. Esimerkki: OKM:n työryhmä julkisti kesällä 2016 raportin yhdenvertaisista mahdollisuuksista harrastaa liikuntaa. Miten sitä on hyödynnetty? Nyt julkaistun harrastusraportin mukaan viimevuotisen työryhmän suosituksista on kerrottu OKM:n kuntakirjeessä ja järjestöjen tilaisuuksissa. Siinäpä se. Edellinen raportti ehtii tuskin nettiin, kun jo pystytetään uutta työryhmää. Ehkä meno olisi maltillisempaa, jos hallitus ja ministerit vaihtuisivat harvemmin?

Nyt julkaistu harrastusraportti noudattaa totuttua linjaa: kannustetaan ja rohkaistaan eri tahoja parempiin suorituksiin. Onneksi ministeriön työryhmä esittää suosituksia myös ministeriölle, sillä muutosta syntyy todennäköisemmin omaa toimintaa tarkistamalla kuin muita toimijoita ohjailemalla.

Raportin suurin merkitys on siinä, että se jatkaa harrastamisesta käytyä keskustelua. Asia, joka on julkisuudessa, saattaa johtaa johonkin. Mitä enemmän harrastamisesta puhutaan, sitä paremmin harrastamisen olemus ja merkitykset tarkentuvat – vaikkakin vaikuttamisen kannalta usein liian myöhään. Hallitukset ehtivät vaihtua ja virkamiehet työryhmineen alkavat työstää uusia kärkihankkeita. Politiikassa ei rakenneta edellisen päälle, vaan sen sijaan.

Ehkä jatkossa ei enää kannata tarkastella pelkästään ”harrastamista”, johon on ehtinyt tarttua ohjauksen ja tavoitteen maku. Ehkä voisimme kiinnostua myös sitä toiminnasta, jota lapset ja nuoret arjessaan jo nyt tekevät. Sellaiseen toimintaan he osallistuvat omasta halustaan (harrastuksestaan), omista lähtökohdistaan ja ihan vaikka vain keskenään − ilman entisten nuorten jakamia askelmerkkejä.

 

teijo.pyykkonen(at)lts.fi

 

Jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus mieleiseen harrastukseen -työryhmän raportti (OKM 27.3.2017) on luettavissa täältä.

Kommentointi:

Kommentit

guest test title

guest test post
bbcode
html
http://googlee.te/ simple

guest test title

guest test post
bbcode
html
http://googlee.te/ simple

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
By submitting this form, you accept the Mollom privacy policy.