Liikunnan ohjaus yskii – pelastus hankkeissa?

Mitä saa yli tuhannella liikuntahankkeella ja 20 miljoonalla eurolla? Sitä ei tiedä kukaan, mutta ehkä pitäisi.

Teijo Pyykkönen ja Saku Rikala / LTS - 7.11.2016

 

Liikuntajärjestöt ovat herkkiä autonomiastaan. Ne karsastavat yleisavustuksiin kytkettyä OKM:n ohjausta. Mutta konstit ne ovat hallinnollakin: hankkeet, projektit ja ohjelmat. Hankkeet ovat siitä näppäriä, että mukaan pyrkivät voidaan rajata tahoihin, jotka ilmoittavat sitoutuvansa hankerahan myöntäjän tavoitteisiin.

Projektiyhteiskunta ei suinkaan ole kuollut – ainakaan liikunnan alueella. Hankkeista on tullut liikunnassa vuosi vuodelta merkittävämpi ohjaustapa. Tänä vuonna (2016) OKM rahoittaa noin 1100 hanketta lähes 20 miljoonalla eurolla. Se on valtion liikuntaan osoittamista varoista noin 13 prosenttia, selviää Saku Rikalan (LTS) selvityksestä Liikunnan hankemaailma 2016. Selvitys on laatuaan ensimmäinen.

Hankkeita on hengästyttävän paljon. Niin paljon, että on pakko kysyä ehtiikö kukaan arvioida niiden vaikuttavuutta tai edes vaikutusta? Toki hankkeista 90 prosenttia on pieniä ja paikallisia, joiden ohjaukseen tai arviointiin ei kannata rakentaa raskaita seurantajärjestelmiä. Toisaalta paikallistasolle ohjataan yli puolet hankerahoista, mikä puoltaisi systemaattisen seurannan järjestämistä.

Kuka hankerahasta hyötyy? Lähes puolet hanke-euroista (8,5 milj. euroa) suuntautuu kunnille. Niiden hanketuotot yltävät jo lähes puoleen siitä, mitä ne saavat liikuntatoimintaansa valtionosuuksina. Tuskin kukaan yllättyisi, jos osoittautuisi, että hankerahoilla paikataan kroonista talouskriisiä potevien kuntien normaalia liikuntatoimintaa. Toisaalta ajatus tuskin on vieras järjestöissäkään.

Liikunta- ja urheiluseurojen toiminnan tukeminen on paikallistasolla kuntien tehtävä. Valtio on tullut tässäkin hätiin osoittamalla seuroille neljä miljoonaa euroa kehittämisavustuksia. Hankkeet voi hyvin nähdä pyrkimyksenä ohjata sekä kuntien että seurojen toimintaa. Mutta tiedetäänkö tästä muutakin kuin että on pyrkimystä ohjata?

Kunnissa ja seuroissa tehdään varmasti hyvää työtä hankerahoilla. Mutta niin kauan kuin seuranta on vajavaista ja hajanaista, uskaltaa väittää, että hankkeissa on myös vähemmän tavoitehakuista toimintaa.

Hankkeita on perusteltu sillä, että niillä saadaan huomiota kiinnitettyä sinne, missä ajattelun ja toiminnan uudistamisen tarve on poliittishallinnollisesta näkökulmasta suurin. Noin 65 prosenttia hankerahoista ohjataan lasten ja nuorten liikuntaan, mikä lienee laajalti hyväksytty linjaus.

Kolikon toinen puoli on se, että marginaaliryhmiksi ovat jääneet vammaiset, sairaat ja ikäihmiset, joiden osuus hankerahoista on vain neljä prosenttia. Olisiko tässä jäänyt huomaamatta, että joka viides suomalainen (1,1 milj.) on yli 65-vuotias. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotavoitteet ovat liikuntalain lähtökohtia. Ehkä ne heijastuvat jatkossa myös hankkeisiin.

Rikalan selvityksestä ilmenee, että suurinta osaa hankkeista seurataan ainakin jollakin tasolla. Mitä suurempi hanke, sitä enemmän seurantaa. Tämä toimiva periaate kalpenee hieman, kun osoittautuu, että arviointi on paljolti yhden tahon, LIKES-tutkimuskeskuksen, kontolla – varsinkin kun LIKES on myös itse huomattava hankkeiden toteuttaja. Toisaalta vaihtoehdot ovat vähissä.

Seurannan kenties suurin pulma on siinä, että raportointi rajoittuu yleensä siihen, mitä hankkeessa on tehty. Hankkeen lopussa tiedetään mikä oli panos ja tuotos, harvemmin mikä oli vaikutus ja erittäin harvoin mikä oli vaikuttavuus. (Panos on esimerkiksi hankeraha uinnin opettamiseen, tuotos on uinnin opetusta 10 tuntia. Vaikutus olisi se, että uintioppilas osaa uida ja vaikuttavuus olisi se, että tiedetään miten uintitaito lisäsi harrastusta, elämänhallintaa, terveyttä ja hyvinvointia jne. eli miten oppilaan hyvinvointi ja yhteiskunnan hyöty lisääntyivät.)

Sekä ohjauksen että arvioinnin kannalta olisi tärkeää tietää vaikutuksista ja vaikuttavuuksista. Ilman niitä hankkeet eivät juurikaan tue OKM:n ”tiedolla johtamista”. Paikallistasolla hankkeiden vaikutukset ja jopa vaikuttavuudet saattavat olla tiedossa, mutta valtakunnan tason ohjaukseen ja arviointiin se ei riitä.

Nykytilanne ei ehkä ole ollut tavoite: kun päätös hankeavustuksesta on tehty, OKM on työnsä tehnyt ja tarkempi ohjaus siirtyy hankkeen hallinnostava vastaavalle. Esimerkiksi kunta ei enää koe olevansa vastuullinen valtiolle, vain kuntalaisille – edes hankkeissa. Siksi hankkeiden tulosten ja vaikutusten raportointi valtion suuntaan saattaa olla vajavaista eikä hanketoimijalla ole intressiä levittää tuloksia muiden hyödynnettäväksi.

 

Viisi näkemystä hankemaailman kehittämiseksi

Hankemaailma tuskin vähään aikaan katoaa, joten on syytä miettiä hankemaailman kehittämistä: mikä on niiden funktio liikuntahallinnossa ja -politiikassa, miten käytäntöjä voisi tarkistaa? Seuraavassa viisi ehdotusta.

1) Jatkossa tulisi avustaa nykyistä laajempia kokonaisuuksia, joilla voidaan vaikuttaa rakenteisiin ja toimintakulttuureihin, jolloin ne todennäköisemmin saavat aikaan pysyvää muutosta. Avustuksilla pitäisi tavoitella vaikuttavuutta, ei vain toiminnan lisäämistä. Laajempiin kokonaisuuksiin tulisi yhdistää riittävät resurssit vaikuttavuuden arvioimiseksi ja tulosten levittämiseksi. Hankkeiden rahoittajan (OKM) roolia tulisi muuttaa lukuisten yksittäisten avustuspäätösten tekemisestä ja hanketoimien valvonnasta tulosten ja vaikuttavuuden analysointiin.

2) Avustuksissa pitäisi painottaa hankkeita, jotka kehittävät uutta ja hyödyttävät muitakin toimijoita. Vertailukohdaksi sopivat yritystuet1 ja julkiset hankinnat2, joiden kohdalla jo peräänkuulutetaan innovatiivisuutta. Taustalla on havainto, että yritystuissa ja hankinnoissa on ollut tapana tyytyä riittävän hyväksi havaittuihin tuotteisiin ja palveluihin sekä ylläpitämään vanhoja rakenteita sen sijaan, että tuetaan uusien innovatiivisten ratkaisujen syntymistä. Myös liikuntahankkeissa voisi keskittyä uusien innovaatioiden synnyttämiseen. Hanketoimijat tulisi nähdä, ei suorittajina, vaan innovaattoreina. Hankkeiden soisi olevan nopeiden reagointien, uusien avauksien ja kokeilujen kenttä (ns. kokeilukulttuuri). Kaikkien hankkeiden ei tarvitse onnistua.

3) Kehittämishankkeilla tulisi hakea ratkaisuja tulevaisuuden muutostarpeisiin. Liikuntahankkeilla (muiden alojen hankkeiden tavoin3) on haettu ratkaisuja lähinnä nykyisiin ongelmiin. Eri ohjauskeinoista hankkeet mahdollistavat ehkä joustavimman tavan reagoida tulevaisuuteen. Esimerkin tästä tarjoaa suomalaisten ikärakenne. Ikäihmisten liikunnan kehittämiseen tulisi panostaa viimeistään nyt eikä vasta 2020-luvulla. Tulevaisuusorientaatiota tukisi, jos hankkeet olisivat nykyistä strategia- ja tutkimuslähtöisempiä.

4) Kehittämisavustuksilla tulisi laajentaa liikuntaa/liikkumista edistävien toimijoiden joukkoa. Tämä on perusteltua liikunnalle asetettujen yhteiskunnallisten tavoitteiden näkökulmasta. Kehittämisavustuksilla voidaan laajentaa toimijoiden kenttää sinne, missä yleisavustuksen myöntäminen ei tule kyseeseen. Liikuntaa ja liikkumista kehittävät OKM:n tuella nykyään paljolti vain liikuntakentän tutut toimijat, jotka jo saavat valtion yleisavustusta. Jos liikuntasektorin ulkopuolisia toimijoita saadaan lisää mukaan kehitystyöhön, hankkeiden vipuvaikutus voisi olla eri luokkaa kuin liikuntatoimijoita ja niiden tuttuja toimintatapoja tukemalla.

5) Lisäksi voisi harkita, että tuetaan kehittämistyötä (myös) muilla tavoilla kuin hankkeiden muodossa. Hankkeisiin ajatellut resurssit voisivat olla osa yleisavustusta. Tämä voisi lisätä eri toimijoiden kiinnostusta kehittää toimintaa aidosti omista lähtökohdista sekä vähentäisi epäselvyyksiä rajanvedossa perus- ja hanketoiminnan välillä. Hankeavustuksien siirtäminen yleisavustukseen saattaisi helpottaa kehittämistyön sisällyttämistä eri toimijoiden perustyöhön se sijaan, että kehittäminen on oma irrallinen tehtäväkenttänsä, jota toteutetaan määräaikaisella projektityövoimalla. Hankehallinnon pyörittämisen sijaan työaikaa käytettäisiin innovatiivisen kokeilukulttuurin kehittämiseen. Tämä olisi merkittävä linjanmuutos, joka luonnollisesti edellyttää molemminpuolisen luottamuksen lujittamista.

Lue myös: Liikunnan hankemaailma 2016 (Saku Rikala / LTS • 7.11.2016)

Tekstiä on muutettu 8.11. klo 9:00 (LIKES-tutkimuskeskus ei oman ilmoituksensa mukaan arvioi omaa toimintaansa).

Lähteet:

1 Mika Maliranta: Arvio yritystukijärjestelmän keskeisistä ongelmista. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos 14.10.2016.

2 Jussi Pyykkönen: Vaikuttavuuden hankinta. Käsikirja julkiselle sektorille. Sitran selvityksiä 115. Sitra 2016.

3 Ulriika Leponiemi, Pasi-Heikki Rannisto, Jari Stenvall, Ismo Lumijärvi, Risto Harisalo: Kehittämistoiminta kunnissa. Kuntien kehittämisprosessien hallinnan nykytila ja käytännöt. Tampereen yliopisto ja Suomen Kuntaliitto 2015.

 

Yhteydenotot:

teijo.pyykkonen(at)lts.fi

saku.rikala(at)lts.fi

Kommentit

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
By submitting this form, you accept the Mollom privacy policy.