Vammaiset nuoret ovat aktiivisempia kuin vuosikymmen sitten

Yhä useampi vammainen nuori osallistuu urheiluseuratoimintaan. Myös suosituksen mukaisesti liikkuvien nuorten osuus on kasvussa.

Noin kuudesosalla peruskoulua käyvistä nuorista on vamma tai sairaus. Urheiluseuratoimintaan osallistumisen lisää näitten nuorten mahdollisuuksia suositusten mukaiseen liikuntaan, kirjoittavat Kwok Ng ja Pauli Rintala Liikunta & Tiede -lehdessä.

 

Ngin väitöstutkimuksessa kuvattiin vammaisten nuorten liikunta-aktiivisuutta viimeisen vuosikymmenen ajalla sekä selvitettiin liikunta-aktiivisuuden ja erilaisten henkilökohtaisten tekijöiden yhteyksiä.  

Tutkimuksen aineisto oli osa kansainvälistä Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) –tutkimusta, joka Suomessa tunnetaan nimellä WHO-Koululaistutkimus. Keskimäärin lähes kolme neljästä tutkituista (n=2206) vammaisesta tai pitkäaikaissairaasta nuoresta ilmoitti harrastavansa kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa vähintään kaksi kertaa viikossa ainakin tunnin kerrallaan.

Erot erilaisia toiminnallisia vaikeuksia kokevien nuorten välillä olivat suuret: epilepsiaa sairastavista 15-vuotiaista tytöistä liikuntaa harrasti vain 33 prosenttia, kun taas hengitykseen liittyviä oireita kokevilla 13-vuotiailla pojilla prosentti oli 88.

Liikunta-aktiivisuutta tutkittiin myös siten, että monenako päivänä viimeisen viikon aikana nuori oli harrastanut kohtuullisesti kuormittavaa tai rankkaa liikuntaa vähintään yhden tunnin päivässä. Kansainvälinen liikuntasuositus on, että nuori harrastaisi liikuntaa vähintään tunnin päivässä. Myös tämän suosituksen saavuttaminen vaihteli hyvin paljon riippuen nuoren kokemista vaikeuksista.

Ilahduttavaa oli, että niiden nuorten määrä, jotka saavuttivat suosituksen, lisääntyi vuoden 2002 11 prosentista vuoden 2014 21 prosenttiin. Samoin lisääntyi urheiluseuraan kuuluminen 38 prosentista 47 prosenttiin, joka luku on samaa luokkaa kuin vammattomilla nuorilla.

Urheiluseurojen rooli myös vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten liikuttajina on vielä uusi ilmiö. Urheiluseuratoimintaan osallistumisen lisää myös vammaisten nuorten mahdollisuuksia suositusten mukaiseen liikuntaan. Siksi on tärkeää, että niin liikunnanopettajat kuin ohjaajat ja valmentajatkin luovat inklusiivisen ympäristön kaikkien yhtäläiselle osallistumiselle. Vammaiset nuoret tarvitsevat paljon rohkaisua liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa ja ylläpitämisessä.

 

Lue koko artikkeli täältä  (PDF)

Artikkeli julkaistu lehdessä: Liikunta & Tiede 1.2017
Artikkeli alkaa sivulta: 28