Tieteenala-arviointi: Liikuntatieteellisen tutkimuksen huomio innovatiivisuuteen

Liikuntatieteellinen tutkimus on Pohjoismaissa korkealuokkaista, mutta tutkimuksen laatu vaihtelee merkittävästi tutkimusyksiköiden, maiden ja tutkimusalojen välillä. Tähän on päätynyt yhteispohjoismainen liikuntatieteen tieteenala-arviointi. Eri maat ovat vahvoja eri aloilla, mutta lääke- ja terveystieteellisen tutkimus on tieteellisillä julkaisumäärillä mitattuna yhteispohjoismaisesti vahvin tutkimusalue.

Suomen Akatemia ja opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttivat yhdessä pohjoismaisten tutkimusrahoittajien (Forskningsrådet, RANNIS, Centrum för Idrottsforskning, Vetenskapsrådet ja Danish agency for Science, Technology and Innovation) kanssa liikuntatieteellisen tutkimuksen kansainvälisen tieteenala-arvioinnin Pohjoismaissa vuosina 2010–2011. Kyseessä on koko tieteenalan arviointi, jonka tavoitteena oli muun muassa arvioida liikuntatieteellisen tutkimuksen painotuksia ja sijoittumista eri maissa, tutkimuksen tasoa, rahoitusjärjestelmiä, strategiaa ja tutkimuksen vaikuttavuutta.

Tieteenala-arviointiin osallistui Pohjoismaissa eli Norjassa, Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Islannissa yhteensä 97 liikuntatieteellistä tutkimusta harjoittavaa yksikköä, laitosta tai tutkimusryhmää korkeakouluista, sairaaloista ja tutkimuslaitoksista. Tutkimusalat jaoteltiin kolmeen pääryhmään: perus- ja soveltavaan tutkimukseen, lääke- ja terveystieteisiin sekä yhteiskunta- ja käyttäytymistieteisiin.

Arviointipaneelin mukaan pohjoismainen liikuntatieteellinen tutkimus ei nykyisin ole enää niin innovatiivista ja uraauurtavaa, kuin minä sitä on perinteisesti pidetty. Tutkimuksen vaikuttavuutta ei suoraan arvioitu, mutta sen katsottiin edistäneen erityisesti huippu-urheilun tukea.

Tieteenala-arvioinnin projektiryhmän puheenjohtajan professori Mikael Fogelholmin mukaan suomalaista tutkimusta on suunnattu terveystieteisiin, samalla kun huippu-urheilun tutkimusta on vähennetty. Suomalaisten vahvuus on perus- ja soveltavien tieteiden välisessä tiiviissä yhteistyössä. Erityisen ansioituneesti suomalaiset ovat tutkineet, miten liikunta vaikuttaa kroonisiin sairauksiin. Tälle alueelle on myös suunnattu tutkijakoulutusta. Lisäksi suomalaiset tutkimusyksiköt ovat pitkään ja ansiokkaasti tehneet työtä liikuntapedagogiikassa ja -sosiologiassa.  

Fogelhom korosti, että suomalaisen liikuntatutkimuksen taso on korkea, etenkin vertaisarvioitujen julkaisujen määrällä mitattuna. Lisäksi menestyneimmät yksiköt ovat voineet keskittyä pitkäjänteisesti omaan fokukseensa riittävän rahoituksen turvin.

Arviointiraportin mukaan pohjoismaista liikuntatieteellistä tutkimusta tulee kehittää entistä kilpailukykyisemmäksi. Keinoja ovat muun muassa pohjoismaisen tutkimusyhteistyön jatkaminen ja vahvistaminen, monitieteisten tutkimusryhmien yhteistyön edistäminen, liikunnan määrän vähenemisen tutkimukseen panostaminen, korkeatasoisempiin julkaisuihin pyrkiminen, kansainvälisesti korkeatasoisen huippu-urheilututkimuksen ylläpitäminen sekä pohjoismaisen jatkokoulutusyhteistyön uudelleenkäynnistäminen. Paneeli katsoo myös, että pohjoismaisilla liikuntatieteen tutkijoilla on hyvät mahdollisuudet yhteispohjoismaisen tutkimuksen huippuyksikön saavuttamiseen.

Paneelin puheenjohtajana toimi professori William Haskell Stanfordin yliopistosta ja jäseninä professorit Karyn Esser Kentuckyn yliopistosta, Peter Bärtsch Heidelbergin yliopistosta, Stuart Biddle Loughboroughin yliopistosta, Jennifer Hargreaves, Ron Maughan Loughboroughin yliopistosta ja Bart Vanreusel Leuvenin katolisesta yliopistosta.

Arviointia ohjasi johtoryhmä, jonka puheenjohtajana toimii professori Michael Kjær Tanskasta. Käytännön toteutuksesta vastasi projektiryhmä, jonka puheenjohtajana toimi professori Mikael Fogelholm. Arviointi oli yhteispohjoismainen NORIA-net hanke, jonka rahoitti tutkimusrahoitusorganisaatio NordForsk.

Jari Kanerva

Kommentit

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
By submitting this form, you accept the Mollom privacy policy.