Liikunnallinen elämäntapa syntyy kokemuksellisesti oppien

Varhaiskasvatuksen ja koululiikunnan suunnittelussa tulisi lajien, taitojen ja liikuntamuotojen rinnalla miettiä sitä, millaisen liikunnallisen kokemusmaailman se oppilaille tarjoaa. 

Epäonnistumiset ja tunne omasta osaamattomuudesta vieroittavat liikunnasta. Liikuntaan kasvattavan tulee varmistaa, että jokainen liikkuja saa oppimisen ja osaamisen kokemuksia, kirjoittaa erityisasiantuntija Jaana Kari Liikunta & Tiede -lehdessä.  

 

 

Suomessa liikuntapolitiikan virallisena tavoitteena on jo pitkään ollut ohjata kansalaisia liikunnalliseen elämäntapaan, elämäntyyliin, jossa liikuntaharrastuneisuus ja fyysinen aktiivisuus jatkuvat saumattomasti läpi elämän.

Liikunnallisen elämäntavan polulle halutaan saada erityisesti lapset ja nuoret. Mitä liikunnallisesti aktiivisempi lapsi on, sitä todennäköisemmin liikuntaa tulee kuulumaan hänen elämäänsä myös aikuisena.

Lisäksi tiedetään, että myönteinen suhtautuminen koululiikuntaan, hyvä arvosana koululiikunnasta, säännöllinen koulumatkapyöräily ja lapsuuden urheiluseuraharrastuneisuus ennustavat aikuisiän liikunta-aktiivisuutta.

Edellä luetellut syy-yhteydet luovat perustaa liikunnan edistämiselle. Löydetyt yhteydet eivät kuitenkaan tarjoa konkreettisia työkaluja, jotka auttaisivat vanhempia, opettajia tai valmentajia lasten kasvatuksessa kohti liikunnallista elämäntapaa.

 

>>> lue koko artikkeli täältä (PDF)

Artikkeli julkaistu lehdessä: Liikunta & Tiede 5/2016
Artikkeli alkaa sivulta: 22